Sydänääniä Sierra Leonesta

Täällä ollaan. Ei toki kaikki ole sujunut aivan suunnitellusti, but this is Africa. Ensimmäisten hankintojen joukossa ostin itselleni internet-yhteyden. Aluksi se tuntui hurjan tärkeältä, että olisin entiset yhteyteni ja tehtäviänikin säilyttänyt (ja vähän TV-aikaa). Netti osoittautui heti heikoksi ja jos whatsapp-viestini usein lähtevätkin, tuskin pystyn muuten kirjautumaan internetiin. Pajaa valmistellessa se hidasti paljon, koska me olemme tottuneet löytämään tietoa ja kuvia. Huomioitko sinä, miten kaikki on ulottuvillasi!? Mikä mahdollisuus se olisikaan täällä kirjattomissa kouluissa, jos se toimisi. Koskahan tämäkin nyt kirjoittamani viesti lähtee. Aloittelen sitä sunnuntaina kirkon jälkeen.

Nyttemmin teen mieluummin tehtäviä, missä nettiä ei tarvita, kuten vauvanvaatteiden pakkausta. Viime maanantaina, milloin siihen keskityin, oli tosin sähköt pois koko päivän. Hiki virtasi ja viimeisiä pusseja laitoin otsalampun valossa. En ihan elänyt auringon nousun ja laskun mukaan.

afrikka palkitsee minut

Lähdimme reissulle Mamboloon ja Kassirieen. Suurin toivein otettu vuokra-auto ei kestänyt koko matkaa ja yöpaikkoihin piti siirtyä taksilla. Mukava kuski. Hän yöpyikin kanssamme (ja kustannuksellamme).

Ensimmäisestä Mambolon alakoulujen pajasta alkaen olin herkällä mielellä siitä, että tämä on todennäköisesti viimeinen tapaamisemme näiden opettajien kanssa. Heitä oli varmaan asiasta varoitettu, koska sain Malambayn, Robanan ja aloittelevan Scarcies-alakoulun opettajilta lahjan, arvokkaamman hamekankaan.

Kassirien matka oli elämyksellinen. Loukkasin jalkani kotoa lähtiessä ja pelkäsin veneeseen ja moottoripyörän selkään nousuja. Kassirien kylässä ei ole autoja. Veneeseen minut kannettiin ja sieltä pois! Paras tyyli oli reppuselässä. Ensi säikähdyksen jälkeen huomasin muistuttaa, että oikea jalka kantaa alas laskettaessa.

Kassirien pajassa oli mukana sekä alakoulun että yläkoulun opettajia. Valitettavasti yläkoulun opettajainhuone oli palanut joululoman aikana ja sen mukana kaikki arkisto. Mistähän löytyisi heille apua?

Varsinainen yllätys odotti minua alakoululla. Lipputangon juurelle oli maalattu ”Welcome sister Raili” ja oppilaat olivat valmistelleet minulle lauluja.

Klinikalle oli kutsuttu hoitajien lisäksi äitejä vastaanottamaan ensimmäisiä lahjojamme. Vaatteiden, lakanoiden ja peittojen lisäksi olin saanut mukaani verenpainemittarin, jota klinikalla ei enää ollutkaan kunnossa olevana. Hieno johdatus! Yritin havainnollistaa vaippavillahousujen käyttöä.

Aamumme oli venynyt auto-ongelman tähden ja aika myöhään pääsimme lähtemään paluumatkalle. Kokenut venekuski osasi kuitenkin pimeässäkin perille Mambolon satamaan.

Viimeinen paja oli Mambolon yläkoululla. Rehtori piti hienon puheen ja vakuutti minua siitä, että työtäni on arvostettu. Toki he arvostavat paljon myös noita riisisäkkejä, joita olen mukaani saanut teiltä. Kiitos siitä! Rehtori sanoi, että ne antavat toivoa.

Näiden päivien aikana autoomme oli saatu vaihdetuksi laturi ja omalla autolla pääsimme palaamaan Freetowniin. Autoa oli huollettu herttaisen stipendiaattimme Kadien pihassa. Hänen perheessään oli lähtiäislahjaksi teurastettu vuohi, jonka jaoimme, sekä saimme palmuöljyä. Loppu siis hyvin onnistuneiden pajojen, mukavan klinikkakäynnin ja kaikkien koettelemustemme jälkeen.

LIttle is much when god is in it

“Little is much when God is in it! Labor not for wealth or fame; There´s a crown, and you can win it, If you go in Jesus´name.”

”Vähän on paljon, kun Jumala on siinä mukana! Älä tee työtä vaurauden tai maineen vuoksi; On kruunu, ja voit voittaa sen, jos menet Jeesuksen nimessä.”

Reissuni alkoi kaikkien koettelemusten keskellä ja ihmisten ystävällisyyden vuoksi kuitenkin niin hyvin, että se tuntuu palkintoreissulta. Tämä rohkaisee minua. Tästä työstämme on paljon hyötyä ja näin on myös Jumalan silmissä. Jaksammehan jatkaa tavalla tai toisella, ja ensin vetää tämän reissun kunnialla loppuun.

Lopetan blogiani keskiviikkona iltapäivällä Lunsarin uudella toimistolla, joka on hieno ja väljä ja jossa nettikin pelittää!

Jinnah Kampbell on Sierra Leonen baptistikirkon koulutyön koordinaattori, joka kantaa huolta kirkon kymmenistä kouluista. Hänen vastuullaan ovat rakennukset ja opetusmateriaali sekä ennen kaikkea opettajat, heidän palkkansa ja pätevyytensä. Hänen kanssaan Raililla on opettajien koulutuspajoja, joiden lopuksi jaamme palkattomille eli kouluttamattomille opettajille riisisäkkejä. Nyttemmin olemme aloittaneet stipendiohjelman joidenkin opettajien pätevöittämiseksi. Toki suomalaisten osuus koulutyön tukemiseksi on vain pieni osa työtä. Päivittäin Jinnahin eteen tulee isoja haasteita, jotka hänen pitäisi järjestää.

Olihan tätä reissua suunniteltu ja odotettu. Viisumia oli anottu kolme kertaa. Jinnahia nauratti, kun hänen pääsyään oli evätty niin kauan ja silti Suomeen tultua kukaan ei kysynyt passia eikä tarkastanut matkatavaroita. Schengen-viisumi oli katsottu jo välilaskulla Saksassa.

Toinen ihmetystä herättävä asia heti matkan alussa oli se, että kun söimme pasta-annoksen iltapalana ABC:llä, annos oli niin pieni. Onneksi yöpaikkaan ostettiin leipää ja tykötarpeita. Jinnah yöpyi Lempäälässä Uotin kylpylällä.

HETI MAATILALLE JA KANALAAN

Syyskuun alussa oli vielä kauniita syyspäiviä. Kävimmekin ensimmäisinä päivinä tutustumassa Railin veljen maatilaan ja Jinnah sai tuntumaa sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin. Hän oppi, miten suomalainen maanviljelijä tekee sisukkaasti töitä yötä myöten, kun sade uhkaa.

Käsillä tekeminen onkin Jinnahin sydäntä lähellä. Onhan hän koulutukseltaan biologian opettaja.

Hän vei mennessään pienet määrät vehnän siementä kokeiluun ja siemenet ovat jo maassa ja kasvavat hyvää vauhtia. Ympärille on rakennettu aitaus vuohien varalle.

Poikkesimme myös kanalassa, joka Sierra Leonen kirkkokunnalla on maassa omana bisneksenään.

KOULUIHIN TUTUSTUMASSA

Jinnah vieraili kolmella koululla; lukiolla, yläkoululla ja alakoululla. Varustetasoltaan koulut ovat täällä niin erilaisia, että paljon tietotaitoa ei ole sellaisenaan siirrettävissä. Jinnah innostui kuitenkin siitä, miten paljon meillä on käsillä tekemistä kouluissa. Tämä on mahdollista vähäiselläkin varustelulla ja käyttämällä luonnon materiaaleja. Aiomme käsillä tekemistä painottaa seuraavissa koulutuksissamme. Auttavathan kädentaidot nuorisoa maassa, jossa olisi tärkeää osata itse työllistää itsensä.

Suomen lapset eivät kovasti kyselleet tai ottaneet kontaktia. Rehtorit hoitivat vierailut kuitenkin hienosti. Pienimmät lapset olivat aktiivisimpia ja jalkapallo yhdistää aina.

UUSIA YSTÄVYYKSIÄ SYNTYI JA VANHAT SITEET LUJITTUIVAT

Tapaamiaan ihmisiä ja ystäviä ympärillään Jinnah kehuskeli. Jokainen halusi tervehtiä ja auttaa. Näin on tapana hänenkin maassaan. Jos yhteistä kieltä ei löytynyt, aina voi hymyillä ja sanoa “Hei”. Afrikkalaiseen tapaan Jinnahia ei haluttu jättää yksin. Sanna Junttu vei jalkapallo-otteluun ja Margit kutsui kotiinsa ja laittoi tarjoilut afrikkalaisen sukulaistyttärensä kanssa.

suomen ja sierra leonen kirkkojen yhteistyötä 5o vuotta

Ensimmäinen seurakuntavierailu tapahtui Vaajakoskelle, jossa vietimme Suomen ja Sierra Leonen baptistikirkkojen yhteistyön 50-vuotisjuhlaa.

Kuvassa keskellä juhlan pääpuhuja Mai-Britt Vehkaoja, joka on yhdessä miehensä Markun kanssa työskennellyt Sierra Leonessa 1970-luvulla.

RETKELLE SUOMALAISEEN SIELUNMAISEMAAN

Juhlan jälkeen Jinnahin ystävä Aki Liukko vei Jinnahin suomalaiseen metsään Hyyppäänvuorelle. Jinnah ihmetteli kovasti, miten retkipaikka oli niin puhdas roskista, vaikka se sijaitsi kaukana metsässä.

Pandalta ja kirppikseltä alettiin jo samalla reissulla ostamaan tuliaisia, joita piti hankkia matkan aikana kaikille tuttaville. Niitä kerääntyikin paljon, koska afrikkalainen haluaa jakaa kaiken, mitä hän saa.

Laavuretkeily jatkui Lempäälässä pakolaisten kanssa. Sään viilennyttyä tarvittiin jo lainavaatteitakin. Tulet tuntuivat kuitenkin kotoisalta.

Jinnah oli tullut tutuksi grillimakkaran kanssa. Ihmettelin muutenkin sitä, miten hyvin suomalainen ruoka hänelle maistui.

Aki opetti hänet saunomaan ja lopulta hän saunoi täällä neljä kertaa. Mökkisaunalla hän halusi auttaa muutenkin.

vierailut turkuun

Kahdella Turun reissulla tulivat liikennevälineistä tutuiksi juna, linja-auto ja laiva. Menimme junalla Turkuun vastaan Michael Gottia ja kuoroa Singing Men of Texas. Pääsimme tervetulotoivotusten merkeissä laivalle asti ja meille tarjottiin siellä kahvia.

Saavuimme Tampereen konserttiin vierailijoiden bussissa ja juttelimme kumpikin useiden kuorolaisten kanssa. Jinnahilla on nyt tuttavuuksia myös Amerikan mantereella. Kuvassa Jinnahin vierellä ovat Michael ja Jan Gott.

Laivaa odotellessamme Juha Paananen vei meidät Turun kauppatorille. Afrikassahan tuoretuotteiden myynti tapahtuu miltei pelkästään ulkona ja joskus näin siis tapahtuu meilläkin.

Toisen matkan Turkuun teimme tiistai-illan rukouskokoukseen. Ilta oli lämminhenkinen ja aistimme halun olevan auttaa Jinnahin kertomissa ongelmissa.

Kokouksen jälkeen kahvin ja karjalanpiirakoiden lomassa Jinnah ja Sierra Leonen sairaanhoitajalähetti Helene Kalmari (Wallin) saivat jakaa ajatuksia entisestä ja nykyisestä Mambolosta ja Sierra Leonesta.

Kirkkokunta ja paikallinen kyläyhteisö haluaisivat hyvin mielellään saada uuden klinikan sisällissodan aikana tuhoutuneen tilalle Mamboloon.

tampereen kirkolla ja kaupungilla

Tampereella Jinnah ilahtui nuoresta pastorista ja siitä, että toiminnassa oli mukana kaikenikäistä väkeä. Seurakunnan nigerialainen jäsen Akin perheineen auttoi Jinnahia viisumijärjestelyissä jo ennen matkaa. Akinin vaimo Deborah auttoi afrikkalaisen lounaan valmistamisessa kirkolla jumalanpalveluksen jälkeen.

Yksi nuorista äideistämme, Reetta, auttoi tekemään tuliaisostoksissa Jinnahin tytöille. Sekös ilahdutti.

Tampereella ystävät veivät myös katselemaan kaupunkia, kuten tässä Pyynikin näkötornille.

pääkaupungissa

Helsingissä Jari Portaankorva esitteli myös korkeita paikkoja ja Helsingin yliopiston kirjastorakennuksen.

Jinnah oli kiinnostunut tietämään opiskelumahdollisuuksista Suomessa. Hän huomasi kuitenkin matkan varrella, miten hänen maassaan käytännön opinnot voisivat olla yliopisto-opintoja arvokkaampia.

Jumalanpalveluksen jälkeen Jinnah ja Raili viipyivät Portaankorvan perheen vieraina ja Jinnah pääsi Jarin kanssa yleiseen saunaan.

pohjanmaan viikonloppu

Viimeisen viikonlopun aikaan Jinnah halusi olla mukana kirkkokunnan naistenpäivillä Pohjanmaalla ja sai sieltä lisää arvokkaita ystäviä.

Illalla viimeiseksi kävimme vielä viemässä terveiset Vaasan baptistiseurakunnan jumalanpalvelukseen.

jäähyväisten aika

Oli tullut jäähyväisten aika. Istuimme jäähyväisillallisella kirkkokunnan ystävien kanssa ja Jari Portaankorva luovutti lahjanamme tietokoneen.

Kysyin Jinnahilta, toteutuivatko hänen mielestään matkan päätarkoitukset.

Toki hänestä oli mukavaa tutustua länsimaiseen kulttuuriin. Hänen edellinen, lyhyt kokemuksensa on Turkin konferenssista kaksi vuotta sitten, kun viisumia Suomeen ensimmäisen kerran anoimme. Turkissa on Euroopan maaksi vielä varsin erilaista.

Meidän molempien mielestä oli tärkeää, että Jinnah tutustui täällä tukijoihinsa. Jinnah on tehtävässään yksin monien haasteiden edessä. On tärkeää, että jatkamme esirukousta hänen tärkeän tehtävänsä puolesta.

Sierra Leonessa tehtävä lähetystyö on tässä vaiheessa suurelta osin taloudellista auttamista. Jinnahilla oli tullessaan monia projektiehdotuksia. Hän myös huomasi, kuinka pieniä meidän seurakuntamme ovat ja miten resurssimme ovat vähäiset.

Hyvin pian yhteistyö jatkuu taas konkreettisesti, kun Raili menee maahan joulun jälkeen opettamaan vielä kerran yhdessä Jinnahin kanssa.

Tämä projekti tarvitsee nopeasti uutta rahaa kerättäväksi kehy-tilille, kun sitä on nyt käytetty Jinnahin vierailuun, vaikkakin se oli meille kaikille tärkeää.