Sierra Leone mielessä Suomen kodissakin

Ulkoilu sallittu Suomen keväässä

Olen niin nauttinut rauhallisesta keväästä, kuten varmasti te muutkin. Minusta on ollut oikeastaan hyvä, että kevään tulo on vähän jarrutellut. Moni kukinto on edelleen odotettavissa!

Minulla on melkein pakkomielteinen olo siitä, että pitää päästä ulos ja mielellään luontoon. Sierra Leonessa lenkkeily tapahtui vain illan viileydessä muurin suojassa ja toisinaan rannalla silloin, kun kyytiä kehtasi pyytää. Kävely on tärkeä osa omien tehtävien ongelmanratkaisua.

Meille täällä kuulunee kohtalaisen hyvää, mutta miten voivat siskot ja veljet Afrikassa?

Toivon tekstiilitori

Viime tipassa ennen nopeaa lähtöäni Sierra Leonesta pääsin hakemaan Makaman ammattikoululta vaatteet, jotka olin ohjannut heidät valmistamaan Suomessa myytäväksi. Vaatteiden malleista opiskelijat saavat uusia ideoita omiin töihinsä. Myyntituotolla tuetaan yrittäjyyttä ammattikoululla. Kaikki materiaali- ja kalustehankinnat ovat toistaiseksi olleet ulkopuolisen avun varassa ja lähes kaikki ompelukoneet on hankittu suomalaisten varoin.

Laadimme ystävien avustuksella nettikaupan, jossa näitä vaatteita myydään Suomessa, kun se koronan keskellä on muuten vaikeaa. Enemmän tietoa töiden valmistumisesta, hankkeesta, tilaamisesta ja ennen kaikkea tuotteista saat, kun avaat linkin!

Onhan minulla rahalahja vietävänäni heidän huolella valmistamista tuotteistaan, kun pääsen palaamaan maahan?

Sierra Leonen ystävät mielessäni

Lämmin läikähdys on sydämessäni, kun joku Sierra Leonesta soittelee. Saan hyvin päivitystä yhteisille rukouksillemme ja toki taloudellisen avun pyyntöjä olen myös saanut. Silti afrikkalaiseen tapaan kaikki on hyvin ja God is good.

Korona on keskeyttänyt monet toiminnot ja myös palkanmaksun. Valtio ei avusta tappiota kokeneita, kuten Suomessa. Seurakuntien ja kirkkokunnan palkkalistoilla olevat kärsivät suorista seurauksista, kun toimintaa ei ole. Minulle läheisten opettajien joukossa on paljon heitä, jotka eivät ole varsinaista palkkaa koskaan saaneetkaan, vaan pieni kannatus on tullut seurakunnasta. Monien ravinto on kutistunut pelkäksi riisiksi, jos aina on sitäkään.

Muistathan sinäkin Sierra Leonea ja Afrikkaa!

Tyttäreni Kumba, Philip ja pieni Josephine

HENGÄHDYSTAUOLLE SUOMEN KOTIIN

Olin varautunut ruokatarvikkeilla ja vedellä, koska ulkonaliikkumiskielto uhkasi. Koulut olivat kiinni. Rajat olivat kiinni. Maa varautuu koronaan ebolan rankat muistot mielessään.

Hankin itselleni virkkauslankaa, jotta hiljainen aika kuluisi hyvin. Päätin nauttia hienot kahvit, kun vielä sai liikkua.

Olin sinnitellyt maassa, koska mitään vaaraa ei ollut, eikä ole vieläkään. Työt olivat kuitenkin vähissä ja aina uudelleen huoli ehti nousta ajatuksiin.  

Ulkoministeriö tarjosi perjantaiaamuna EU-kansalaisten evakuointilentoa. Suosittelen kaikille matkustusilmoituksen tekemistä. Olin saanut jo tätä ennen kaksi kirjallista kyselyä, mutta en kaivannut apua. Nyt minulle soitettiin ja vakuutettiin, että Brysseliin asti matkan ainakin toistaiseksi maksaa Saksan valtio, mutta jatkolento pitäisi ottaa itse ja Brysselistä sellainen löytyy suoraan Helsinkiin.

Koin lähtöpäätöksessäni helpotusta ainaiseen pohdintaan. Olin suunnitellut kesätaukoa Suomessa toukokuulta alkaen ja jos rajat pysyvät ohjeen mukaan kiinni, olin varautunut siihenkin, että se toteutuisi vasta kesäkuussa. Nyt olisi kuitenkin töidenkin suhteen paras aloittaa taukoni, kun se oli mahdollista.

Rekisteröidyin Saksan suurlähetystössä ja saimme autoon Lock down passin, koska jouduimme ajamaan ulkonaliikkumiskiellon aikana.

Lähtökuva palmusunnuntaina oman ikkunani alla. Sain Zadokilta lahjaksi koskettavan ja hienon rannekorun.
Lentoasemalle vievällä lautalla meidät laitettiin istumaan hyvää turvaväliä noudattaen.

Brussels Airlinesin kone toi tullessaan maahan suojia ja sairaalatarvikkeita. Poistuessaan se otti mukaansa 135 EU:n tai muun Euroopan maan kansalaista ja haki väkeä myös Monroviasta Liberiasta.

Kone oli siis täysi, mutta onnekseni vieruspaikkani oli tyhjä. Ruokaa saimme kyllä yölennolla, mutta koronan aikaan koneissa ei saa tarjota lämpimiä juomia, eikä siis kahvia aamullakaan. Onneksi Brysselissä Starbucks kahvio oli auki. Sieltäkin oli korjattu tuolit pois, jotta emme vain olisi lähekkäin. Mitään vaaraa ei ollut, koska kenttä oli kovin autio.

Onneksi ovet olivat avoimena ulos raikkaaseen kevätilmaan. Seuranani oli suomalais-sierraleonelainen pariskunta, joka oli menossa Lahteen. He rakentavat kakkoskotiaan Freetowniin meren rannalle. Oli suoranainen ihme, että reilun sadan lähetystön jonossa seisseen ihmisen joukossa juuri Paula tuli minun jälkeeni ja huomasi papereissa minun suomalaisen nimeni. Brysselissä seurasta oli iloa jo hyötyä ja voimme vahtia tavaroita vuorollamme. Odottelimme kellon ympäri ja matkalaukut pystyi pudottamaan vasta muutaman tunnin ennen iltalentoa.

Naapurihotellilta hain spagettini kalliilla rahalla.


Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on lc3a4htc3b6-brussels-4.jpg

Lähtihän Finnair viimein ja taulusta voit lukea, että kovin monta muuta konetta ei sitten lähtenytkään. Meidän kuuden Afrikasta Finnairille tulleen joukossa oli mm. mieshenkilö, joka joutui matkustamaan Osloon Helsingin ja Tukholman kautta.

Parinkymmenen muun matkustajan joukossa oli eläkeläisiä. Laitoimme maskit tiukemmalle, kun arvelimme heidän tulleen Espanjasta. Brysselistä tulleet, joukossa eräs poliitikkomme, matkustivat ilman maskeja.

Koin johdatusta, kun en lähtenyt viimeisille kaupallisille lennoille, enkä liikkumaan ruuhkaisessa Euroopassa. Nyt koin selkeää johdatusta, että on oikea aika lähteä kotiin lepäämään. Huoli oli usein noussut mieleeni ja matkan varrella jouduin lähtöäni paljon pohtimaan.

Samalla tavalla toivon, että minut johdatetaan takaisin, kun sen aika on. Työni jäi kesken.

Helsinki-Vantaa hoiti hyvin meidän tarkastuksemme ja saa siitä täydet pisteet. Valtion taksilla pääsin kotikaranteeniin, jossa odotti perheen puolesta täytetty jääkaappi. Ulkoministeriö kysyi tekstiviestillä, olenko päässyt kotiin, ja toivotti hyvää pääsiäistä.

On levollinen olo. Putsailen tavaroita pikkuhiljaa ja olen somessa, kuten nytkin. Minulla on kas ystäviä siellä ja täällä.

Sierra Leonen koululaiset ja opet eivät voi etänä työskennellä. Tämän hyvästelyreissun opekokouksen suurin huoli kuitenkin oli, miten ihmiset pysyvät hengissä sulun aikana, kun säkeittäin ostettavaan riisiin ei ollut varaa.

Haluan kertoa Sierra Leonen huolista jatkossakin.

KASSIRIE -KYLÄ SCARCIES JOEN RANNALLA

MATKA MAMBOLOSTA KASSIRIEEN

Lavea Scarcies -joki on Guinean ja Sierra Leonen rajajoki. Joki laskee Atlanttiin kulkien koko ajan Sierra Leonen puolella. Otsikossa mainitut kylät jäävät sen molemmin puolin. Saavuimme Mambolosta Kassirieen päivittäin veneellä ja majoituksemme oli Mambolossa. Venematka on huomattavasti nopeampi kuin heikko kiertotie. Olemme niin lähellä merta, että joessa toimii vuorovesi-ilmiö ja nousuvedellä minut kannettiin veneeseen!

Kun tavaraa oli vähän, jatkoimme matkaa moottoripyörillä Kassiriessa. Hiljainen vauhti ei yhtään pelottanut, vaikka ei kypärää ollutkaan.

Kassirien kylässä näkee edelleen useita sodan aikana tuhottuja taloja, joita ei ole kunnostettu. Satamassa myydään farkkuja ja päivittäistavaroita saa pienistä kioskin tapaisista kaupoista.

Kylässä ei pitäisi olla autoja. Jostakin sellainen kuitenkin löytyi, kun meidän piti veneestä rahdata ensimmäisen reissun tavarat; 14 riisisäkkiä opettajille ja lahjat klinikalle. Työpajan evääksi tarvittiin 5 keksilaatikkoa, juomat ja vedet. Työpajaan meillä oli omat tarvikkeemme ja tietenkin jalkapallo Kassirien alakoululle.

Auto oli totisesti parhaat päivänsä nähnyt verrattuna meidän ”peltoautoihimme”. Pohja oli puhki, eikä ikkunaa saanut kiinni. Se kulki yskien, mutta vei meidät perille tuon muutaman kilometrin matkan satamasta koululle ja klinikalle.

VIERAILU BAPTISTIEN KLINIKALLA

Vein klinikalle tuhansia lääkekippoja, joita olin kierrättänyt äidin vanhainkodilta. Niitä alettiin käyttää vauvojen lääkkeisiin heti samana päivänä! Hollannista oli saatu klinikalle uusi maalipinta ja neulottuja pikkupeittoja.
Meidän vauvanvaatesettejämme, joissa oli neulottu paita, sukat ja vauvanvaatteita tai vaippoja villahousuineen, arvostettiin kovasti, koska ne näyttivät niin houkuttelevilta.
Näin klinikalla enemmän väkeä kuin ennen ja kuulin, että synnytyksiä on miltei päivittäin. Kätilö oli jäänyt eläkkeelle, mutta nuori sairaanhoitaja Sita apulaisineen työskenteli ahkerasti ja oli valmiudessa myös öisin. Tuo vauvanvaatesetti synnyttäneille äideille on hyvin haluttu lahja, joten niitä pitää tehdä kiireesti lisää!

OPEPAJA YLÄ- JA ALAKOULUN OPETTAJILLE

Työpaja täällä oli menestys. Kassiriessa on alakoulun lisäksi yläkoulu ja lukio. Yhdistimme opettajat pajassa ja vähän arvelin oman opetukseni sopivuutta heille. Jätin pois lukemaan opettamisen, mutta muuten etenin, kuten ennenkin. Toki pajaa olen muutellut matkan varrella sen mukaan, minkä olen hyväksi havainnut. Sain itsevarmuutta, kun he ottivat minun osuuteni hyvin vastaan. Täytyy sanoa, että ideat hoksattiin ja matematiikan ongelmiin löytyivät oikeat ratkaisut nopeammin kuin pelkästään alakoulun opettajien pajassa.

Aamupäivisin havainnoimme, mitä opettajat ovat ottaneet osaksi opetustaan. Eräässä luokassa oppilaat menivät vuoron perään eteen esittäytymään saman kaavan mukaan, mitä olimme pajassa käyttäneet; Nimen alkukirjaimella piti löytää asia, mistä tykkää. Näin kuuntelemme opimme tuntemaan toisiamme.

Yritän kerätä kouluilta numerotietoja ja tehdä kirkkokunnan kanssa pätevää ”data base” kirkon kouluista. Aika hidasta se on, jos kaikkialle pitää matkustaa.

Viimeisen pajan lopuksi useat osanottajista kiittelivät sitä, että olimme tulleet Kassirieen asti ja pyysivät tällaista pajaa ainakin kerran vuodessa. Palkattomille opettajille jaoimme vaajakoskelaisten riisiä.
Kuvassa on suomalaisten rahoittama, hiljattain uudelleen maalattu alakoulurakennus. Oli merkille pantavaa, miten Kassirien kouluissa naurettiin iloisena yhdessä opettajien kanssa.

ENSIMMÄINEN PAJAVIIKKO

Kangasostoksilla
Minun valintani

KÄSITYÖPAJA

Aika tavalla jännitin, sillä tällä kertaa ensimmäinen pajani oli ompelupaja opiskelijoille. Makenin ammattikoululla opetin topin, tunikan, mekon ja housujen tekoa viemieni kaavojen mukaan; Tehkää siistit pussisaumat ja kiinnittäkää pääntien ja kädentien kaitaleet ohjeen mukaan.

Toki olen tykännyt alakoulun käsityön opetuksesta, mutta englanninkielinen ompelusanasto piti kaivaa ompelun sanakirjasta, eikä se sitten ehtinyt ihan käyttökieleksi asti opettaessani..

Kysyin tytöiltä, mikä kaavoista heitä kiinnosti eniten. Mekko oli selvästi suosituin!

Tuon valmistettuja vaatteita Suomeen myytäväksi, jolloin tämä yhteistyö on myös koulun bisnestä. Viime vuonna toimin niin kassien ja pussukoiden kanssa. Toki toivon, että koulu saisi samalla uusia ideoita Suomessa suunnitelluista, yksinkertaisista vaatteista.

Loppuviikosta menin katsomaan ja osa vaatteista oli jo valmiina. Olin tyytyväinen työn jälkeen, vaikka vähän jäi muokattavaakin.

Ostathan tunikan, mekon tai housut ja topin ensi kesänä ?!

Poikaopiskelija oli ommellut lippunauhaa ja siitähän löytyivät myös Suomen värit. Ompelun opettaja on mies kuvassa.

IDEAPAJA OPETTAJILLE

Toinen pajani oli alakoulun opettajille Konon seudulla. Pääsin aihealueisiin, jotka olivat tutumpia edellisiltä vuosilta. Jaoin kokemuksiani oppilaan kohtaamisesta ja tukemisesta. Kerroin suomalaisesta lukemaan opettamisesta kirjain kerrallaan. Esittelin numerokortteja, tehtävätikkuja ja muita interaktiivisia toimintatapoja, jotka sopivat isoonkin luokkaan. Annoin helppoja sudokuja ongelmanratkaisutehtäväksi😊

Jaoimme pajan pitämisen onnistuneesti työtoverini Jinnahin kanssa. Kuvassa hänellä on punainen paita.

Palautteet kertoivat:

”No wonder Finland is rated among Nations for Quality education.”

”The more demonstration, dramatizing and role play in the lessons also make learners to quickly understand the lesson. This can really motivate pupils to attend school.”

”In learning process pupils should know what you are talking about😊”

Tästä on hyvä jatkaa Mambolon pajaan alkavalla viikolla!

Koululla kohdattua

Sierra Leonen baptistien Lunsarissa järjestytyn vuosikonferenssin aikana käytimme pomojeni kanssa jonkin verran aikaa alueen kouluvierailuihin. Aloitimme Susan Mans -koululta, jonka alakoulurakennuksen rakentamisen olemme rahoittaneet. Koulutyö tässä rakennuksessa aloitettiin syksyllä 2016.

Tutut opettajat

Kahdella edellisellä matkallani olen tavannut vain opepajoihin osallistuneita Susan Mansin opettajia. Sisällä koulurakennuksessa olen käynyt viimeksi keväällä 2017. Nytkin oli hienoa tavata muutamia tutuista opettajista. Kuutoset ja viitoset pyydettiin pihalle vastaanottamaan perinteinen jalkapallo.

Kuutosten ope tiesi, että Glen Kamara pelaa Suomen maajoukkueessa!

Termiittiongelma

Isojen luokkatilassa olikin odottamassa iso ongelma. Termiitit olivat syöneet katon. Sama ongelma oli jo hieman nähtävissä myös toisessa luokassa. Seinät, lattia ja pulpetit olivat kunnossa. Muut luokkahuoneet olivat toistaiseksi varjeltuneet tuholta.

Huomaa termiittien polku nurkassa. Kuvassa työtoverini Jinnah Kampbell.
Varkaat olivat jäljistä päätellen käyttäneet hyväkseen rikkinäistä kattoa.
Termiittien jäljet näyttivät todella ikäviltä.
Pyysin konferenssin aikana Aishan suosittelemaa puuseppää katsastamaan koulun. Odottelen mielenkiinnolla korjaussuunnitelmaa ja vähän kauhulla sen hintaa, vaikka pastori Edward sanoi, ettei se tule olemaan paljon. Hän on kristitty mies ja pastorina Waterloossa, Aishan luokkatoveri Gbendembun ajoilta.
Kolme luokkatilaa oli säästynyt tuhoilta. Haluamme niiden rakennusten, joita olemme lahjoittaneet, pysyvän kunnossa. Termiittiongelma ei ole huolimattomuudesta aiheutunut, vaikka luokat pitääkin nyt kunnostuksen jälkeen käsitellä torjunta-aineella. Toivon rahaa löytyvän näihin kunnostustöihin.

Kiviportaat

Jostain kumman syystä rakennukseen ei aikanaan rakennettu lainkaan portaita. Tästä syystä kakkosluokkalainen poika menetti toisen jalkansa. Loukkaantumishaavaan pääsi tetanus-bakteeri ja se oli amputoitava.

Toisen jalkansa menettänyt poika kiipeää näppärästi keppeineen yli vaikean askelman. (poika keskellä kuvaa) Saman tempun teki myös rehtori! (kuvan oikeassa laidassa)

Työlleen antautunut rehtori

Susan Mansin rehtorikin on menettänyt toisen jalkansa sairauden tähden joitakin vuosia sitten. Uskollisesti hän saapuu joka aamu koululle, seuraa koulutyötä ja tarkkailee oppilaiden läsnäoloa. Kun kaksi kuudesluokkalaista tyttöä jäi pois loppukokeista, Rehtori vieraili kotona ja sai tietää heidän olevan raskaana. Poliisiasiahan siitä tuli, mutta nyt pienokaiset ovat syntyneet. Rehtori lupasi huolehtia, että tytöt jatkavat syksyllä. Tällä rehtorilla on suuri sydän.

Susan Mansin koulupuutarha toimii hyvin. Riisistä riittää kouluruokailuun kahdeksi päiväksi viikossa ja lisäksi opettajien avustamiseen.

KOTI KUNTOON

Olin perillä Freetownissa nippa nappa tiistain puolella, koska lento viivästyi. Margitin matkassa olin lähtenyt liikkeelle aamuviiden jälkeen. Vastaanottajat eivät kaikki olleet jaksaneet valvoa, mutta toki oma kuskini Moses ja talon rouva, joka avasi oveni. Syötyäni omaa ruisleipää, sulatejuustoa ja metvurstia nukahdin nopeasti, koska koti oli onnekseni entinen ja tuttu.

Aamulla sain virallisemman tervetulotoivotuksen Suomessakin vierailleelta talon isännältä, presidentiltä. Illalla vein perheeseen teetä ja hunajaa sekä suomenkielisen Kodin Ystävä -lehden, jossa oli kuvia hänen vierailultaan. Muistelimme reissua lämmöllä. Kiitos teille vieraanvaraisuudesta, joka oli häntä koskettanut!

Uskollinen Sarah-kokkini tuli heti aamusta ja käytin suuren osan päivästä hänen ja Moseksen kanssa hankkiakseni talouteeni kaiken tarpeellisen. Olen ostoksilla ollut ennenkin, mutta kummasti vain tavaroita katoaa. Ostimme ainakin lautasia ja mukeja, kauhat ja talousveitset. Lisäksi tarvitsimme keittopadat ja tulisijan. Illemmalla Moses haki vielä vesitynnyrin ja Sarah sai rahat keittojakkaran teettämiseen.

Torilta eli kadun varresta ostimme keittiöön ananaksen ja papaijan, kurkkua, munia, pippuria, leipää, juomat ja veden, öljykanisterin sekä puolikkaan riisisäkin. Choithram oli perustanut uuden tavaratalon ja sieltä haimme lisäksi voita, keksejä ja hilloa, Laughing cow -juustoa, makaronia ja lihasäilykettä. Tällä kertaa ostimme sieltä myös kanan ja kalan. Lounas valmistui myöhään, mutta käytin ajan tavaroiden purkamiseen. Nyt koti alkaa olla kunnossa ja tarvittavat lahjatavarat esillä!

Hankin myös irtolukon tavaroiden säilytyshuoneen oveen. Päivällä Sarah keittelee yksin ja kulkee paljon ulos ja sisään, eikä ehdi kaikkea tarkkailla. Toki pihassa on vahti päivällä ja yöllä.

Granat Soup

Onneksi minulla on tämä ihana, auttava apulaisten perhe. Moseksen kanssa avasimme vielä paikallisen sim-korttini uudelleen sekä hankimme modeemin tähän tuki tärkeään nettiyhteyteen. Ylen uutiset kuuluvat ja ne voi onneksi katsella illalla myöhemminkin, kun päivän muut puuhat on tehty. Ei muuten, mutta on kiva, kun joku höpisee tässä taustalla. En jaksa enää olla huolissani pakkasasteista.

Tänään olin jo toimistolla. Koska meillä ei ole varsinaista omaa projektia, yhteisen ohjelman suunnittelu tuntui alkuun lähinnä hämmentävältä. Kerron sitten, kun kirkastuu! Vastaanotto oli joka tapauksessa sydämellinen ja lämmin. Teemme yhteistä työtä ja aloitimme sen aamurukouksella. But God is good.

Viikon verran aikaa

Pieniä merkkejä Suomen talvesta on olemassa ja olen jo pieninä hetkinä ehtinyt nauttia kauniista maisemista. On muuten hyvä, että varusteisiin ei tarvitse pakata näitä toppavaatteita. Mahtuu paremmin. Avaan laukut pakkaamista varten jo heti huomenna. Lentoni on tiistaina 21.1.

Minulla on nimittäin aika lailla taas tuliaisia. Vien niitä tutulle toimistoväelle, kouluille, klinikoille ja ammattikoululle. Sinne minulla on tällä kertaa nippu Soilen tekemiä kaavoja ja uusia ideoita. Ostathan kesällä kevyen tunikan koulun kannattamiseksi?

Ystävät Sierra Leonesta muistuttavat itsestään ja saavat lämpimän läikähdyksen aikaan. Olen menossa niin kotiin sielläkin. ”Tyttäreni” Kumba synnytti esikoisensa syyskuulla. Katsotaan, saanko matkaan mahtumaan hänen pyytämänsä, seurakuntani nuorten äitien lopulta lahjoittaman, kantorepun. Sellaisia ei varmaankaan ole juuri Sierra Leonessa nähty. Uudet tuulet puhaltavat sielläkin.

Tietokoneella ovat alustavat suunnitelmat pajojen materiaaliksi. Pitänen pajoja tällä kertaa koulujen lisäksi myös pyhäkoulunopettajille. Eipä sitä koskaan osaa tai ehdi olla riittävästi valmistautunut.

Mary keitti koko yön lounaalle papuja.

Rukoilen sitä, että saisin joka tapauksessa olla Taivaan Isän lähettämänä ihmisten keskellä. Se voi olla vain juttelua tai pieni apu. Toisaalta kaiken keskellä minulla pitäisi olla myös omia, yksityisiä hetkiäni.

Olen kiitollinen siunauksen toivotuksista ja esirukouksista. Seurakunnassa vietimme tänään sunnuntaina jumalanpalvelusta, jossa minut siunattiin jälleen matkaan. Söimme myös afrikkalaista lounasta.

Olisi kiva, jos jaksat seurata tarinoitani; Sydänääniä Sierra Leonesta. Sydänäänet kertovat, miten hyvin hengissä minä tulen siellä olemaan, sillä haasteita riittää, vaikka hyvillä mielin lähdenkin.

Toisaalta toivon, että minun lähtemiseni kautta voimme viedä yhdessä rakkautta siskoillemme ja veljille. Matkaani seuraamalla kuulet, miten minä olen tehtävää pystynyt toteuttamaan.