Sydänääniä Sierra Leonesta

Opepajoja

Palasin kaksi viikkoa sitten 14. reissultani Sierra Leonesta. Laskin, että näiden reissujen aikana olen ollut yhteensä 2 ja puoli vuotta Afrikassa. Lyhimmät reissut (11 päivää) tein silloin, kun olin vielä itse töissä ja meillä oli maassa kehitysyhteistyöprojekteja. Eläkkeelle jäätyäni kahdeksan reissun keskimääräinen pituus on ollut 96 päivää.

Tämän vuoden matkalla pidimme 10 pajaa ja teimme niitä varten maaseudulle viisi matkaa. Jinnah Kampbellin kanssa yhteistyössä olemme toimineet vuodesta 2020 alkaen, kun hän aloitti tehtävässään, ja pitäneet yhdessä 40 pajaa.  

Tämän reissun pajat olivat varsin hyvä kokemus. Yritimme keskittyä perustavaa laatua oleviin, yksinkertaisiin asioihin opetustyössä. Miten opit menisivät perille ja lapsi/nuori saisi vahvat perustaidot ja opettajat osaisivat osoittaa juuri hänelle sopivan polun kulkea eteenpäin. Maassa on paljon työttömyyttä, joka on tuonut mukanaan nuorille huumeongelman.

Koska opettajat tiesivät, että tämä on viimeinen kerta, kun olen pajoissa mukana, he antoivat hyvää palautetta ja lahjojakin. He toivoivat, että vielä jatkaisin. Tämä vahvisti omaa ajatteluani siitä, että tämä työ ei ole ollut turhaa ja on ollut Jumalan minulle osoittama tehtävä.

Olisi mielenkiintoista pyytää pajan jälkeen palautetta siitä, mikä opeista jää oikeasti käyttöön. Sitä uusi kirkkokunnan presidentti, pastori, tohtori Samuel G. A. Kargbo toivoi viimeisessä palaverissamme ja hän on opiskellut kasvatusalaa.

Kuvassa on kanssamme uusi presidenttipari ja väistyvä presidenttipari, pastori, tohtori Joseph S. Fornah.

Tuemme opettajia edelleen

Koulutyössä pyrimme jatkamaan palkattomien ja kouluttamattomien opettajien tukemista keräämällä rahaa riisisäkkeihin sekä opettajien koulutusstipendeihin. Riisisäkit (18€) auttavat juuri tässä hetkessä, kun maan taloudellinen ahdinko on vain lisääntynyt. Hinnat kohoavat, eikä perheillä ole varaa syödä kuin kenties kerran päivässä, eikä aina sitäkään. Toki autamme vain muutamia perheitä tässä maailman yhdeksänneksi köyhimmässä maassa, mutta miksi emme auttaisi heitä, joita tavoitamme työyhteydessämme. Tällä kertaa jaoimme 445 riisisäkkiä ja pääkaupunkiseudun opettajat jäivät vielä jakamatta.

Stipendirahan keräys (25€/kk) on vielä enemmän kestävää kehitystä. Epäpätevät opettajat suorittavat työnsä ohessa kolmivuotisen koulutuksen yliopistossa ja saavat sitä kautta pätevyyden ja anomuksen jälkeen toivovat palkanmaksun alkavan tehtävästä, jota he koko ajan tekevät. Meillä on tällä hetkellä kuusi stipendiaattia ja viisi on valmistunut aiemmin.

Kuvissa vasemmalla on Kadiatu Mambolon Malambaen koululta ja jo valmistunut James Mambolon Robanan koululta. Keskellä on Fatmata pääkaupungin Graftonin koululta ja viimeisessä kuvassa pitkähiuksinen Satu Makenin Prince of Peace koululta.

Ostathan ammattikouluillamme valmistettuja vaatteita, koska niiden tuotto menee myös palkattomien opettajien palkkaukseen ammattikouluilla (3 opettajaa). Uutuutena meillä on kesähattuja, olkalaukkuja ja miestenpaitoja ja lisäksi tyynyjä, pussukoita ja tunikoita.

Miten sinä voit auttaa

Minä en enää ole menossa näihin opettajankoulutusreissuihin, mutta toivoisin koko sydämestäni, että joku muu jatkaisi tehtävää ja tukisi Jinnahia tässä tehtävässä. Köyhän kirkkokunnan on vaikea löytää budjettia maaseutumatkoihin omasta takaa. Uudet ideat tekevät koulutyöstä lapsille ja opettajille halutumpaa, mukavampaa ja tehokkaampaa.

Kuvassa oikealla Jinnah, vaimo Fatu, tytöt Josephia Victoria Mama ja Deborah Raili Mariama, sekä lastenhoitajaserkku Mariama.

Kirkkokunnalla ei ole myöskään omasta takaa varaa koulurakennuksiin ja niiden korjaukseen. Saimme kirkkokunnan naisilta vähän rahaa Graftonin koulun käymälärakennukseen ja työt aloitettiin. Kun murehdin työn loppuunsaattamista, kuulin, että toukokuisen yön rajussa tuulessa samalta koululta oli lentänyt katto. Tarpeet ovat loputtomat.

Olen kahden maan kansalainen

Vaikka en menekään enää pajareissulle, haluan pitää Sierra Leonen asioita esillä. Olen myös valmis tekemään lyhyempiä reissuja ja viemään klinikoille vauvanvaatteita ja ammattikouluille virkkuukoukkuja ja ideoita!

Olen vieraillut maassa kauan ja tehnyt tiiviisti yhteistyötä paikallisen kirkkokunnan kanssa. Minulla on runsaasti ystäviä pastoreissa, rehtoreissa, opettajissa ja lisäksi heitä, jotka ovat kulkeneet ystävinä ja auttajina rinnallani useiden vuosien aikana. Haluan mennä tapaamaan heitä!

Kuvissa auttajia Freetownin compoundilla: Kokkini Sarah ja pikku Aisha, kirkon vahtimestari Musa ja Joseph kantamassa vettä ja pastori Fornah, joka aina muisti kysyä, onko minulla kaikki hyvin.

Kuvissa Lunsarin compoundin kiinteistövastaava Isaac, sekä compoundin työväkeä viimeisellä aamiaisellani Lunsarissa. Admin pitää huolta toimiston raha-asioista ja monesta muustakin. Lopuksi vielä nuoria ystäviäni, jotka ovat kulkeneet matkassani kauan; Momoh, Edward ja Kumba perheineen.

Kyllä minusta on tullut kahden maan kansalainen ja se on rikastuttanut ja siunannut elämääni. Olen siitä kiitollinen. Kuten sinustakin, ystäväni, joka olet myös kulkenut rinnallani!

Vallanvaihdos vuosijuhlassa

52-vuotiskonferenssin aikana kirkkokunnalle valittiin uusi johtaja. Hän on Rev. Dr. Samuel G.A. Kargbo. Hän on korkeasti koulutettu, opiskellut teologiaa Sierra Leonessa ja tehnyt tohtorin tutkintonsa Yhdysvalloissa. Hän toimi Juin evankelisen seminaarin johtajana 7 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän on pastorina Wellingtonin seurakunnassa Freetownissa. Hän on työskennellyt myös koulutuksen parissa Edify.org maajohtajana.

Hän on kuuden pojan isä. Vanhin pojista opiskelee Yhdysvalloissa. Muut pojat olivat mukana konferenssissa.

Uusi johtaja otettiin vastaan juhlallisesti useammankin kulkueen voimin. Jinnah oli järjestänyt meidän oman kulkueemme Lunsarin alueen koululaisista. Kun kaikki koululaiset eivät aamulla ehtineet ajoissa lähtöpaikalle, menimme poimimaan heitä mopokyydeillä asiaa jouduttaaksemme.

Kuvassa olen kahden presidentin keskellä uuden konferenssirakennuksen edessä. Itse arvostan suuresti väistyvää presidenttiämme Rev Dr. Joseph Samuel Fornahia. Hän on ollut toimessaan tämän kymmenen vuoden ajan, jolloin olen ollut maassa pidempiä jaksoja. Olemme asuneet samalla compoundilla ja olen saanut häneltä paljon tukea. Hän on vahva johtaja, mutta hän on myös huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. He has been my Executive president. Siirtymäkauden ajan hän on presidenttini vielä käytännössäkin.

Työn juhlaa

Iloitsin, miten hyvin Lunsarin käsityökoulun tytöt olivat oppineet virkkaamaan. Muovinarua kasseja varten vietiin lisää, mutta seuraavan kerran näimmekin verkkokassit jo valmiina. Yhdessä Jinnahin vaimon, Fatun kanssa menemme opettamaan heille seuraavaksi monikäyttöisen isoäidinneliön tekemistä.

Kolmas pajareissu on nyt takanapäin. Pajat ovat aina hyvin rohkaisevia kokemuksia. On mukavaa tavata opettajia, rehtoreita ja pastoreita, joista osan olen tuntenut vuosien ajan. Olen sanonut selvästi, että työpajoja en enää jaksa hoitaa. Silti siellä aina toivotetaan uudelleen tervetulleeksi, jos vaikka jokin ihme (nuortuminen) tapahtuisi.

Konon pajassa sain lahjan stipendiaatiltamme Rebeccalta ja hänen perheeltään. Äitikin kävi paikalla kiittelemässä stipendistä tyttärensä kanssa. Rebecca valmistuu päteväksi opettajaksi tämän lukuvuoden jälkeen. Hän, kuten muutkin viisi stipendiaattiamme, suorittaa tutkintoaan työnsä rinnalla.

Konon pajassa palkitsimme myös tehokkaan ekaluokan opettajan, jonka lapset osasivat miltei lukea ja olivat lisäksi hyvin kohteliaita. Tämän havainnon teimme, kun vierailimme Konon alueen kouluilla.

Yllättävä juhla lahjoineen

Olin Lempäälässä lukenut sanomalehdestä, että miltei naapurista Sastamalasta on lähdössä hurjapäinen ryhmä miehiä ajamaan autolla Afrikkaan helmi-maaliskuulla ja osallistumaan Budapest-Bamako -ralliin. Bamakossa, Malin pääkaupungissa, on nyttemmin sen verran rauhatonta, että rallin päätepiste on jo useamman vuoden ajan ollut Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa.

Olin yhteydessä Team Tyrvääseen ja seurasimme Jinnahin kanssa heidän mielenkiintoista matkaansa yli Saharan autiomaan. Freetownin Lumleyn rannalla tapasimme heidät onnistuneen matkan jälkeen. Oli mukava tutustua ja rupatella suomen kielellä.

Jinnah ja Fatu Kampbell olivat mukana. Jussi, Veli ja Tommi olivat suunnitelleet myyvänsä auton täällä ja lentävänsä takaisin. Meillä ei ollut valitettavasti autoon varaa, vaikka se olisikin tullut monella lailla tarpeeseen. Auto oli nyt kuitenkin myyty ja se piti tyhjentää. Miehet olivat mielissään yhteydenotostani, koska he mielellään antoivat pois matkatarvikkeet ja lahjoitustavarat niin, että tiesivät niiden jatkokäytöstä. Saimme heiltä käytettäväksi Lunsarin toimintakeskuksella tai kouluilla ja myös omassa käytössä ruhtinaallisesti hyvää, vaikka vähän hiekkaistakin tavaraa; teltan, makuupussit, makuualustat, tyynyt, ensiapupakkauksen, lääkkeitä, työkaluja, retkipöydän ja -tuolit, grillin ja vaatteita. Lahjoitustavaraksi he olivat saaneet mukaansa koulutarvikkeita ja karkkeja. Itse sain ruokaa, kuten hernekeittopurkkeja, marokkolaista mansikkahilloa, kahvia, riisikakkuja ja Elovena-patukoita. Lämmin kiitos tästä yllättävästä juhlahetkestä!

Juhlien välissä arkea

Hyttyset ja muurahaiset ovat tähän asti olleet eläimistä suurin kiusani maassa. Torakoita ja hämähäkkejä on vain satunnaisesti vilahdellut. Tämän reissun uusi tuttavuus ovat olleet rotat. Muutaman vilahduksen jälkeen tämä on mielestäni vain hiiri, mutta sitä sanaa ei täällä tunneta. Vilahdusten jälkeen on pimeänä aikana ilmestynyt jätöksiä sinne tänne, vaan ei onneksi tiiviiseen makuuhuoneeseeni. Aloin taistelemaan hiiriä vastaan. Keittiöön asennettiin uudet alahyllyt ja vessan seinän reikä muurattiin umpeen. Eipä ole paljon auttanut. Jostakin hän ilmestyy. Ruokamme on kovasti suojattu, joten nälissään hän on syönyt jopa lattiamattoa.

Ennen Konon reissua Kingtomin alueelle laskeutui pimeys. Jotakin possahti voimalaitoksella. Siitä on tätä kirjoittaessani yli kaksi viikkoa. Aluksi kärvistelimme ilman generaattoria, joka oli epäkunnossa. Nyttemmin se on korjattu. Ei se toki yhtenään ole päällä, mutta jääkaapin ruuat säilyvät. Toisekseen matalassa kodissani on kuuma, joten varsinkin alkuyöstä on tärkeää olla tuuletin. Toki tähän lämpöön väsähtää helposti muutenkin ja hitaasti tekemällä pitää kaiken kaikkiaan edetä. Onneksi minulla on uudet sähköiset laitteet, joilla pystyn työskentelemään.

Afrikka kasvattavaa kärsivällisyyttä tai ainakin toivon niin. Miten voisin kertoa näistä elämän haasteista Suomessa niin, että siellä osattaisiin iloita siitä, mitä meillä on. Lähiparakeilla ja kokkini Sarahin kotona ei ole tätäkään generaattorin mahdollisuutta, vaan täysi pimeys ja kuumuus.

”Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon: Jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta.”

Jaakob 5: 13

Taivaan Isän huolenpitoa kaiken keskellä on tämäkin; Auto hajosi ja menin penkan yli karambola-puun varjoon. Minulle tuotiin tuoli ja isäntä pudotteli kepillä tähtihedelmiä syötäväksi.

Sittemmin valo tuli. Siunausta kaikille lukijoille!