Valmistaudun lähtemään Sierra Leoneen tiistaina 28.11. Vielä saan hetken katsella näitä lumisia maisemia, jotka ilokseni olemme saaneet jo usean viikon ajaksi. On kaunista, valkoista ja valoisaa!
On pakkaamisen aika ja aloitan sen lahjoista. Minulla on maassa paljon ystäviä ja ystäväperheitä 12 Sierra Leonen reissun kokemuksella. Kokkini Sarah on ihan edesmenneen äitini kokoinen. Tämä on testattu viime reissun mekolla, joten vien niitä lisää. Äidit antoivat mekkoja ja haalareita tyttölapsille.
Työtoverini odottavat minua toimistolla ja tuttujen kanssa on kiva jatkaa töitä. Teetin heille valokuvia viime reissun yhteisistä hetkistämme.
Kouluihin ja niissä pidettäviin lastentarhoihin pyysin lahjoja lapsilta. Sainkin niitä mukavasti pyhäkoululaisilta ja seurakunnasta sekä Säijän ja Mattilan koulujen lapsilta. Mattilalaiset ompelivat itse palloja! Monesti nämä lelut menevät parhaille oppilaille palkinnoiksi. Toivon, että edes vähän aikaa kaikki lapset pääsevät niillä leikkimään.
Omassa tehtävässäni pidän myös käsityöpajoja ammattikoululaisille. Virkkuukoukkuja ja kestävää materiaalia on vaikea löytää maasta. Virkattu kassi muovipussin sijaan säästää luontoa!
Kirkolla on useita klinikoita, joissa pääsen vierailemaan. Silmäklinikalle sain viemisiksi kassillisen käytettyjä silmälaseja. Ehkä eniten tilaa vievät lahjat ovat naisten neulomat villanutut, vaippavillahousut, pipot ja sukat ja niihin kylkiäisenä vauvanvaatteita. Näistä on ihanaa sommitella sointuvia settejä, joita äidit saavat lahjaksi tullessaan synnyttämään klinikalle. Tällaisia lahjoja ei ole koskaan enää jäljellä seuraavalla kerralla käydessäni.
Käytetyille puhelimille on aina paljon tilausta. Palapeli alla on omaa jouluani varten! Jouluvalot ovat ystävien iloksi ja sähkökatkojen varalle.
Matkustan yhteen maailman köyhimmistä maista ja on mukavaa tuoda pientä iloa ihmisten elämään. He taistelevat entistä enemmän sen kanssa, miten saisivat ruokaa pöytään. Riisisäkkejä lahjoitamme palkattomille ja kouluttamattomille opettajille, mutta minun pitää myös henkisesti varautua siihen, että paljon muita avuntarvitsijoita tulee riittämään ympärilläni.
Eikö riitä, että minä menen opettamaan ja vien vain tietoa ja taitoa. Omat tavarat ja vaatteet ovat osittain kotini kaapissa valmiina, joten ne eivät niinkään paina tai vie paljon tilaa laukuista.
Tärkein vieminen lienee oikea ihmisten kohtaaminen ja se, miten elän ja olen heidän keskellään. Tärkeintä on rakkaus, jota voi osoittaa niin monella tavalla. Siunauksen eteenpäin vieminen on sittenkin keveä kantaa myös vaikeiden olosuhteiden keskelle. Kiitos, kun saan olla lähtemässä monien viemisten lisäksi myös siunattuna.
Nyt alan jännittämään, mitkä ovat laukkujeni kilot, kun ne suljen, ja riittävätkö edes nämä kaksi laukkua. Kuulet siitä myöhemmin!
Sydänääniä Sierra Leonesta 