TIE AUKI AFRIKKAAN 2021

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_20211021_112149.jpg

Lempäälä lokakuulla 2021

Vielä hetken aikaa saan kulkea kumisaappaissa räntäsateessa. Kanssakulkijat eivät kiinnitä minun kulkemiseeni suurempaa huomiota. Autonikin saan toki ottaa silloin, kun haluan, mutta kun lenkki viileässä syyssäässä tekee niin hyvää. Osaan ja tulen ymmärretyksi.

Saan keitellä perunoita ja sianlihakastiketta ja lukea lehdet. Saunan jälkeen saan käpertyä villasukkiin villashaalin alle. Yön hiljaisuudessa vedän peiton korviin asti. 

Korona-ajan oman mukavuuden haluinen ajattelu vaihtui intoa puhkuvaan valmistautumiseen, kun minulle annettiin lähtölupa mennä jatkamaan tehtävääni opepajojen parissa Sierra Leonessa. Elokuulla silti tuumasin, että kaikki muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suunnitelmissa olen pysynyt muuten, mutta viisumin hitauden tähden päätimme siirtää lentoa viikolla, juuri ja juuri marraskuun puolelle.

Sen jälkeen en enää tarvitse sukkia enkä takkia. Minun mahdollista kävelylenkkiäni katsellaan koko ajan. Enkä kovin paljon jaksakaan kävellä, jos ei ole varjoa. Autoa en pääse itse ajamaan, mutta oikein hyvä niin!

Peruna vaihtuu riisiin. Tuoreita hedelmiä sen sijaan syön yllin kyllin. Sänkyyn moskiittoverkon alle ryömin lopen uupuneena, jotta nukahtaisin heti ja pyörimättä. Peittoa ei ole, kenties lakana.

Ylimääräinen viikon viivästys ei haittaa afrikkalaisia, koska he, jos ketkä, ovat tottuneet muutoksiin. Ei se kyllä haittaa minuakaan. Miten ihmeessä olisin taas saanut kaikki lahjatavarat ajallaan laukkuihin monien, monien punnitusten jälkeen! Vauhti on hidastunut. Otetaanpa siis hetki paremmassa rauhassa. Sydämentykytykset lienevät kuitenkin vielä tulossa.

Minua odotetaan. On arvokasta, kun on ystäviä ja koti siellä ja täällä. Minun tehtäväni on nyt siellä. Ja se vasta arvokasta onkin! Jumala on mukana ja auttaa niissäkin tilanteissa, kun kohtaan ne erilaiset hetket.

Kiitos, kun lähdet kulkemaan kanssani!

Lunsar lokakuulla 2021