KAIPAAMANI JOULULOMA

Odottelin todella taukoa, koska työrupeamani on ollut niin tiivistahtinen.

Ehdotin toimistolla lopettajaisiksi pientä Christmas Partya. Sovimme keskiviikosta ja suunnitelmana oli, että suljemme toimiston siihen tapahtumaan iltapäivällä.

Hankin roskaruoat ja väsäsin pienet muistamiset. Jo aamusta näytti siltä, että toimisto ei taida tänään vielä sulkeutua. Juhlan mittaisen tauon kuitenkin pidimme karkkipurkkileikkeineen. Kuulin myöhemmin, että jotkut jatkoivat töitä iltakymmeneen. Useat työskentelivät vielä torstaina ja monet aattonakin. Täällä on tärkeää, että kaikesta toiminnasta tehdään raportit ja niiden laatiminen oli monella kesken.

Itse heräsin todella vapautunein mielin torstaiaamuna. Sain olla kotona ja aloittaa joulukoristelun. Sarah oli tehnyt riittävän siivouksen ennen sitä. Vahtipojan kanssa löysimme sopivan oksan omasta pihasta joulupuuksi. Väsäsin tähden. Jälkeen päin täytyy todeta, että se kesti yllättäen kokonaisen viikon vedessä ja hiekassa!

Teimme Sarahin kanssa juustokakun, joka ei toki ollut juustoa nähnytkään, mutta kylläkin diggestive-keksejä ja voita. Pinnalle vispattiin kermaa kuivapakkauksesta. Oli juhlallista ottaa siitä paloja kahvin kanssa pyhien mittaan lakritsipiparien ohella.

Aatoksi oli sitten se sianlihan pala, joka oli keitetty ja käytetty tulilla halsterissa. Sarah jätti jouluruuan vällyjen alle lämmittelemään ja odottamaan iltaa, koska suomalaisenhan pitää syödä jouluateria vasta päivällisaikaan.

Istuimme joulupuurolle yhdessä Sarahin kanssa juuri sopivasti joulurauhan julistuksen aikaan. Tulkkasin hänelle, mitä siinä tapahtuu ja ihan yllättäen tirautin muutaman kyyneleen.

Kun jäin yksin, ei se odotettu yksinäisyys ollutkaan niin auvoista. Toki lepoa kaipasin, mutta täytellä nyt japanilaista ristikkoa ja kuunnella äänikirjaa ateriaa odotellessa. Nämä tavat kuuluvat muihin päiviin, mutta eivät yleensä minun jouluuni.

Soittelimme Tyynelän jouluväen kanssa. Siskon luona vietän yleensä jouluni ja tunnetasolla siellä minun kuuluisi nytkin olla. Vaihdoin kuulumiset niin siskoni kuin Sirpan, Villen, Kallen ja Petterinkin kanssa. Luimme jouluevankeliumin ja rukoilimme. Toiset saivat tehdä sen. Nyt oli parempi vain olla hiljaa ja kuunnella.

Hyvä ateria lievensi ikävää. Liha oli todella onnistunut. Avasin puun alla odotelleen paketin ja siellä olikin toivelahja, juuri sellainen pöytärätti, jota olen näistä kaupoista yrittänyt metsästää. Sirpa oli väsännyt myös kauniin ristipistokoristeen. Minun laukussani mukana kulkevan lahjan piti olla kevyt!

Katselin elokuvan nauhalta. Kaverina olivat voileipäkeksit ja pitkään säästämääni oltermannijuusto. Aamulla lähetin pojan hakemaan muutaman punaisen omenan seuraksi seuraavan illan juustolautaselle. Ne tähän maahan tuodut jouluiset herkut olin tyystin unohtanut.

Kävin kahtena aamuna kirkossa, koska se on minulle niin helppoa ja saan liikkua omalla compoundilla. Toisena päivänä minulla oli tuttu vieruskaveri, joka otti kirkonmenot hyvin rauhallisesti. Pikku Aisha on Sarahin siskon tyttö.

Täällä kirkoissa nautin perinteisistä anglosaksisista Christmas carolseista. Todella paljon iloa tähän joulunaikaan toi myös suomalainen joulukonserttitarjonta, jota löytyi ihan riittämiin television (freedomen) kautta sekä tuttujen konsertteja youtuben kautta (Juudean yössä ym).

Kun arki alkoi, tein joitakin rästitöitä, mihin ei muulloin ole ollut aikaa. Tällaiset arkipäivät taitavat sittenkin sopia itselleni paremmin ja puuhat, joista koen olevan hyötyä.

Oli kuitenkin tosi hienoa ja erittäin tarpeellista olla kokonainen viikko kotona!

Kutsuin vieraita. Vaikka vieraat olivat työtovereitani, tunnelma oli aivan erilainen jutellessamme kotona, vaikka olisimme alustavasti puhuneet töistäkin. Monet ystävien vierailut jäivät vielä odottamaan, mutta heille ehdin pikaisesti antaa vähän joulurahaa tien päällä ennen joulua.

Minulle tunnelman luojia olivat sen musiikin lisäksi koristeet ja ruoka. Täällä toivotaan riisirahaa jouluksi, jotta on edes jotakin, mitä syödä. Hyvän joulun toivotukset olivat silti todella iloiset, ja toivotukset jatkuivat myös joulun jälkeen! Juhlan tunnelman ja ilon saa aikaiseksi niin vähällä.

Kuvassa oleva tähtisilmä on työtoverini Jinnahin lapsi, joka on yhtä hyväntuulinen kuin isänsä. Ensimmäisessä kuvassa on toimiston nuoria auttajia perheineen ja oikeassa laidassa nuorisopastori Kortu ja lapset.

Toivon, että sinullakin oli lepoa, koit iloa ja voimme kaikki turvallisin mielin astua jälleen arkeen ja uuteen vuoteen!

Olen niin kiitollinen tästä tuiki tarpeellisesta tauosta.