ILOA AAMUPUUROSTA

Ensimmäinen pajaviikko on takanapäin. Ryhmämme on käynyt palautekeskustelun ja uutta viikkoa pitäisi pian alkaa suunnitella. Huomasimme, että sekä meidän että osallistujien ajankäyttö ei oikein vielä toimi. Oli kuitenkin oikein mukavaa reissata taas yhdessä!

Kerron tänään arjestani. Löysin Choithramin kaupasta puolalaisia kaurahiutaleita muovipussissa. Mikä ilo. Ehdin hyvin aamuisin keittää puuroni kaasuliekillä. Se on maistunut erinomaisen hyvältä (ja kotoisalta) ananashillon kanssa. Seuraavaksi vuorossa on persikkahillo. Puuro on hyvä syy nousta aamuisin sängystä ripeästi.

Hiutaleet loppuivat. Nyt kävin toisessa kaupassa ja löysin hiutaleita vain purkissa. Ne ovat varmaan jotain baby-mallia, koska ovat paljon hienojakoisempia. Kunhan ehdin, jatkan etsimistä, jotta voin tehdä sekoituksen.

Vaaleaa leipää ei siis tarvitse syödä kuin vain illalla. Kurkut ja kananmunat ovat hyviä kaveriksi ja niitä löytyy kaikkialta. Tämän puurounelman koin taas todeksi, kun vietimme viikon provinssissa pajan ja datan keruun merkeissä. Hotellissa ja majatalossa aamiainen on vaaleaa leipää ja munakas (sipulilla, jos en muista sitä kieltää).

Illalla varma valinta oli tilata ”chicken and chips” majapaikkaan. Ne oli kuitenkin keitetty runsaassa öljyssä ja aloin jo kaivata riisiä.

Mun kokin harmiksi (ei hän harmia ole osoittanut, vaan kysyy kiltisti toivomuksia) olen tuiki tavallisen suomalaisen ruuan ystävä. Kotimaassa kierrän kaukaa etniset ravintolat. Kokki oli eilen valmistautunut laittamaan ”fried rice with fried fish” (öljyä toki). Koska tulin kotiin liian aikaisin ja hän tuli myöhässä, pyysin unelmani täyttymistä; Keitä vain riisi!! Hän lisäsi siihen kolme maitopussia ja suolaa ja minä lisäsin nokareen voita päälle. Minulle se on riisipuuroa. Hän ihmettelee kovasti, kun sanon, että tätä herkkua teet sitten jouluna. Hän kutsuu sitä ”empty rice”. Sikäli se on hänestä hyvä idea, että jos väellä ei ole muuta, niin voihan riisin joukkoon lisätä maitoa. Hän tykkäsi tästä ruuasta kattilaa kaapiessaan.

Ison määrän kaloja hän ehti toki eilen ostaa. Kun hän toi ne vadissa, hän kertoi, että ne on valmiiksi ”seasoned” ennen pakkaseen laittamista. Olin kyllä yrittänyt kertoa, että suola on mulle ihan riittävä mauste kalan kanssa, mutta annetaan nyt mahdollisuus. Hän tekee parhaansa onnistuakseen.

Eipä minun ruuasta kuuluisi valittaa. Syön ruokani täällä suoraan pellolta/pihasta/merestä pöytään ja vatsa tykkää. Jokailtainen herkku on hedelmäsalaatti. Siinä on tämän satokauden mukaan ananasta, popoa (papaija) ja appelsiinia. Tosin appelsiinista täällä puristetaan vain mehu.

Maaseutureissulla sain lahjaksi kaksi hurjan isoa ananasta, pussillisen kurkkuja ja valebanaaneja sekä elävän kanan. Ruokimme sitä viikonlopun yli, mutta nyt sekin on pakkasessa.

Hienoa on, että vesivarastomme ovat juuri nyt ainakin kohtalaisen täynnä. Toki ostan kaupasta ruokaveden, mutta pyykit, tiskit ja kylpyhuoneen käyttö ovat hankalia, jos joutuu kaapimaan saavistaan hiekkaista pohjaa. Kiitos Taivaan Isän huolenpidosta jokaisena päivänä.

Kiitos, kun olit hetken mukana arjessani. Siunausta ja iloa sinun päivääsi!

Tänään sain sen eiliselle suunnitellun ruuan, ”brown rice and fried fish”, ja se oli hurjan hyvää!