JINNAH KAMPBELL VIERAILI VIHDOIN SUOMESSA

Jinnah Kampbell on Sierra Leonen baptistikirkon koulutyön koordinaattori, joka kantaa huolta kirkon kymmenistä kouluista. Hänen vastuullaan ovat rakennukset ja opetusmateriaali sekä ennen kaikkea opettajat, heidän palkkansa ja pätevyytensä. Hänen kanssaan Raililla on opettajien koulutuspajoja, joiden lopuksi jaamme palkattomille eli kouluttamattomille opettajille riisisäkkejä. Nyttemmin olemme aloittaneet stipendiohjelman joidenkin opettajien pätevöittämiseksi. Toki suomalaisten osuus koulutyön tukemiseksi on vain pieni osa työtä. Päivittäin Jinnahin eteen tulee isoja haasteita, jotka hänen pitäisi järjestää.

Olihan tätä reissua suunniteltu ja odotettu. Viisumia oli anottu kolme kertaa. Jinnahia nauratti, kun hänen pääsyään oli evätty niin kauan ja silti Suomeen tultua kukaan ei kysynyt passia eikä tarkastanut matkatavaroita. Schengen-viisumi oli katsottu jo välilaskulla Saksassa.

Toinen ihmetystä herättävä asia heti matkan alussa oli se, että kun söimme pasta-annoksen iltapalana ABC:llä, annos oli niin pieni. Onneksi yöpaikkaan ostettiin leipää ja tykötarpeita. Jinnah yöpyi Lempäälässä Uotin kylpylällä.

HETI MAATILALLE JA KANALAAN

Syyskuun alussa oli vielä kauniita syyspäiviä. Kävimmekin ensimmäisinä päivinä tutustumassa Railin veljen maatilaan ja Jinnah sai tuntumaa sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin. Hän oppi, miten suomalainen maanviljelijä tekee sisukkaasti töitä yötä myöten, kun sade uhkaa.

Käsillä tekeminen onkin Jinnahin sydäntä lähellä. Onhan hän koulutukseltaan biologian opettaja.

Hän vei mennessään pienet määrät vehnän siementä kokeiluun ja siemenet ovat jo maassa ja kasvavat hyvää vauhtia. Ympärille on rakennettu aitaus vuohien varalle.

Poikkesimme myös kanalassa, joka Sierra Leonen kirkkokunnalla on maassa omana bisneksenään.

KOULUIHIN TUTUSTUMASSA

Jinnah vieraili kolmella koululla; lukiolla, yläkoululla ja alakoululla. Varustetasoltaan koulut ovat täällä niin erilaisia, että paljon tietotaitoa ei ole sellaisenaan siirrettävissä. Jinnah innostui kuitenkin siitä, miten paljon meillä on käsillä tekemistä kouluissa. Tämä on mahdollista vähäiselläkin varustelulla ja käyttämällä luonnon materiaaleja. Aiomme käsillä tekemistä painottaa seuraavissa koulutuksissamme. Auttavathan kädentaidot nuorisoa maassa, jossa olisi tärkeää osata itse työllistää itsensä.

Suomen lapset eivät kovasti kyselleet tai ottaneet kontaktia. Rehtorit hoitivat vierailut kuitenkin hienosti. Pienimmät lapset olivat aktiivisimpia ja jalkapallo yhdistää aina.

UUSIA YSTÄVYYKSIÄ SYNTYI JA VANHAT SITEET LUJITTUIVAT

Tapaamiaan ihmisiä ja ystäviä ympärillään Jinnah kehuskeli. Jokainen halusi tervehtiä ja auttaa. Näin on tapana hänenkin maassaan. Jos yhteistä kieltä ei löytynyt, aina voi hymyillä ja sanoa “Hei”. Afrikkalaiseen tapaan Jinnahia ei haluttu jättää yksin. Sanna Junttu vei jalkapallo-otteluun ja Margit kutsui kotiinsa ja laittoi tarjoilut afrikkalaisen sukulaistyttärensä kanssa.

suomen ja sierra leonen kirkkojen yhteistyötä 5o vuotta

Ensimmäinen seurakuntavierailu tapahtui Vaajakoskelle, jossa vietimme Suomen ja Sierra Leonen baptistikirkkojen yhteistyön 50-vuotisjuhlaa.

Kuvassa keskellä juhlan pääpuhuja Mai-Britt Vehkaoja, joka on yhdessä miehensä Markun kanssa työskennellyt Sierra Leonessa 1970-luvulla.

RETKELLE SUOMALAISEEN SIELUNMAISEMAAN

Juhlan jälkeen Jinnahin ystävä Aki Liukko vei Jinnahin suomalaiseen metsään Hyyppäänvuorelle. Jinnah ihmetteli kovasti, miten retkipaikka oli niin puhdas roskista, vaikka se sijaitsi kaukana metsässä.

Pandalta ja kirppikseltä alettiin jo samalla reissulla ostamaan tuliaisia, joita piti hankkia matkan aikana kaikille tuttaville. Niitä kerääntyikin paljon, koska afrikkalainen haluaa jakaa kaiken, mitä hän saa.

Laavuretkeily jatkui Lempäälässä pakolaisten kanssa. Sään viilennyttyä tarvittiin jo lainavaatteitakin. Tulet tuntuivat kuitenkin kotoisalta.

Jinnah oli tullut tutuksi grillimakkaran kanssa. Ihmettelin muutenkin sitä, miten hyvin suomalainen ruoka hänelle maistui.

Aki opetti hänet saunomaan ja lopulta hän saunoi täällä neljä kertaa. Mökkisaunalla hän halusi auttaa muutenkin.

vierailut turkuun

Kahdella Turun reissulla tulivat liikennevälineistä tutuiksi juna, linja-auto ja laiva. Menimme junalla Turkuun vastaan Michael Gottia ja kuoroa Singing Men of Texas. Pääsimme tervetulotoivotusten merkeissä laivalle asti ja meille tarjottiin siellä kahvia.

Saavuimme Tampereen konserttiin vierailijoiden bussissa ja juttelimme kumpikin useiden kuorolaisten kanssa. Jinnahilla on nyt tuttavuuksia myös Amerikan mantereella. Kuvassa Jinnahin vierellä ovat Michael ja Jan Gott.

Laivaa odotellessamme Juha Paananen vei meidät Turun kauppatorille. Afrikassahan tuoretuotteiden myynti tapahtuu miltei pelkästään ulkona ja joskus näin siis tapahtuu meilläkin.

Toisen matkan Turkuun teimme tiistai-illan rukouskokoukseen. Ilta oli lämminhenkinen ja aistimme halun olevan auttaa Jinnahin kertomissa ongelmissa.

Kokouksen jälkeen kahvin ja karjalanpiirakoiden lomassa Jinnah ja Sierra Leonen sairaanhoitajalähetti Helene Kalmari (Wallin) saivat jakaa ajatuksia entisestä ja nykyisestä Mambolosta ja Sierra Leonesta.

Kirkkokunta ja paikallinen kyläyhteisö haluaisivat hyvin mielellään saada uuden klinikan sisällissodan aikana tuhoutuneen tilalle Mamboloon.

tampereen kirkolla ja kaupungilla

Tampereella Jinnah ilahtui nuoresta pastorista ja siitä, että toiminnassa oli mukana kaikenikäistä väkeä. Seurakunnan nigerialainen jäsen Akin perheineen auttoi Jinnahia viisumijärjestelyissä jo ennen matkaa. Akinin vaimo Deborah auttoi afrikkalaisen lounaan valmistamisessa kirkolla jumalanpalveluksen jälkeen.

Yksi nuorista äideistämme, Reetta, auttoi tekemään tuliaisostoksissa Jinnahin tytöille. Sekös ilahdutti.

Tampereella ystävät veivät myös katselemaan kaupunkia, kuten tässä Pyynikin näkötornille.

pääkaupungissa

Helsingissä Jari Portaankorva esitteli myös korkeita paikkoja ja Helsingin yliopiston kirjastorakennuksen.

Jinnah oli kiinnostunut tietämään opiskelumahdollisuuksista Suomessa. Hän huomasi kuitenkin matkan varrella, miten hänen maassaan käytännön opinnot voisivat olla yliopisto-opintoja arvokkaampia.

Jumalanpalveluksen jälkeen Jinnah ja Raili viipyivät Portaankorvan perheen vieraina ja Jinnah pääsi Jarin kanssa yleiseen saunaan.

pohjanmaan viikonloppu

Viimeisen viikonlopun aikaan Jinnah halusi olla mukana kirkkokunnan naistenpäivillä Pohjanmaalla ja sai sieltä lisää arvokkaita ystäviä.

Illalla viimeiseksi kävimme vielä viemässä terveiset Vaasan baptistiseurakunnan jumalanpalvelukseen.

jäähyväisten aika

Oli tullut jäähyväisten aika. Istuimme jäähyväisillallisella kirkkokunnan ystävien kanssa ja Jari Portaankorva luovutti lahjanamme tietokoneen.

Kysyin Jinnahilta, toteutuivatko hänen mielestään matkan päätarkoitukset.

Toki hänestä oli mukavaa tutustua länsimaiseen kulttuuriin. Hänen edellinen, lyhyt kokemuksensa on Turkin konferenssista kaksi vuotta sitten, kun viisumia Suomeen ensimmäisen kerran anoimme. Turkissa on Euroopan maaksi vielä varsin erilaista.

Meidän molempien mielestä oli tärkeää, että Jinnah tutustui täällä tukijoihinsa. Jinnah on tehtävässään yksin monien haasteiden edessä. On tärkeää, että jatkamme esirukousta hänen tärkeän tehtävänsä puolesta.

Sierra Leonessa tehtävä lähetystyö on tässä vaiheessa suurelta osin taloudellista auttamista. Jinnahilla oli tullessaan monia projektiehdotuksia. Hän myös huomasi, kuinka pieniä meidän seurakuntamme ovat ja miten resurssimme ovat vähäiset.

Hyvin pian yhteistyö jatkuu taas konkreettisesti, kun Raili menee maahan joulun jälkeen opettamaan vielä kerran yhdessä Jinnahin kanssa.

Tämä projekti tarvitsee nopeasti uutta rahaa kerättäväksi kehy-tilille, kun sitä on nyt käytetty Jinnahin vierailuun, vaikkakin se oli meille kaikille tärkeää.

OPETTAJASTIPENDIT OVAT KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ LÄHETYSTYÖSSÄ

Tämän talven ajan olen koti-Suomessa. Minulla on kuitenkin koko ajan menossa useita projekteja Sierra Leonessa, joita hoitelen etänä työtoverini Jinnah Kampbellin kanssa. Erityistä iloa minulle on tuonut stipendiohjelmamme kirkkokunnan kouluissa. Saamme katsella jo saavutettuja tuloksia taaksepäin ja meillä on mahdollisuus eteenpäin, uusiin koulutettaviin.

Meillä on ollut kolmen lukuvuoden ajan 2021-24 viisi stipendiaattia, jotka ovat nyt valmistuneet. He ovat baptistikirkon koulujen palkattomia opettajia, jotka oman työnsä ohella ovat tehneet yliopistossa pätevöitymiskoulutusta. Raha, joka on heille täältä lukuvuosittain lähetetty, on toimitettu suoraan yliopistoille lukukausimaksuihin. Pieni osa on jätetty matkarahoiksi heille itselleen. Jinnah Kampbell on hoitanut tämän rahaliikenteen.

Alusine L. Jones, Makombayn alakoulu, Freetown

Alusine työskentelee Freetownin laitamilla sijaitsevan koulunsa johtajana, koska hän on nyt ainoa koulutettu opettaja koulussaan. Makombayn koulu on ollut yksi neljästä baptistikirkon koulusta, jolla ei ole ollut omaa koulurakennusta, vaan he työskentelevät kirkkorakennuksessa sermein erotetuissa luokissa. Koulun rakentaminen on nyt aloitettu ja tämä tuo johtajalle vastuullista lisätyötä. Muutenkin Alusine auttaa pastori Brimaa ja on aloittanut myös teologian opintoja etäopetuksena.

Kuvassa Alusine on lastensa kanssa, jotka opiskelevat samassa koulussa.

James B. Kanu, Robanan ala- ja yläkoulu, Mambolo     

James jatkaa samassa alakoulussa ja on onnistunut nopeasti saamaan itselleen pin- koodin eli saa nyt valtiolta palkkaa. Huomasin jo viimeksi koululla käydessäni, että häneen luotetaan ja hänelle annetaan vastuuta rehtorin ja muiden opettajien toimesta. James alakuvassa vasemmalla.

Paul Sesay, Kolifan alakoulu, Makeni

Paul on tehnyt opiskeluunsa liittyvät loppukokeet, mutta odottelee edelleen pin- koodiaan. Paul on seurakuntansa nuorten johtaja.

Ylhäällä olevassa oikeanpuolisessa kuvassa olemme tapaamassa Paulia ja toimittamassa stipendirahaa yliopistolle.

Samuel C. Kamara, Keneman ala- ja yläkoulu

Tällä hetkellä yläkoulu laajenee omaan rakennukseensa, joka antaa alakoululle mahdollisuuden hankkia lisää oppilaita. Samuel työskentelee saadakseen pin- koodin, mutta ei ole taloudellisesti onnistunut saamaan sitä vielä ulos. Seurakunnassaan hän työskentelee taloudenhoitajana.

Kuvassa luovutan stipendirahan Samuelille ja yliopistolle vietävän osan seurakunnan pastorille.

Magret K. Turay, Lunsar

Otimme hänet ohjelmaan, kun hän työskenteli Petifu Bron alakoululla. Välillä hän autteli omaan kyläänsä perustetulla kyläkoululla, mutta on nyt palannut baptistikirkon Just Hope- alakoululle. Mehän pyydämme stipendiehdokkaita allekirjoittamaan paperin, jossa he sitoutuvat koulutuksen jälkeen ainakin viiden vuoden työskentelyyn baptistikirkon kouluissa.

Magretilla oli vaikeuksia näkönsä kanssa, mutta hän sai ystävältämme Suomesta avustuksen silmäleikkaukseen ja nyt näkö on jälleen parempi.

Kuvassa haastattelen häntä Lunsarissa ennen silmäleikkausta.

Magret jatkaa stipendiaattinamme ja on aloittanut nelivuotisen korkeamman opettajatutkinnon etäkoulutuksen.

Vuosi sitten meillä oli mahdollisuus lisätä ohjelmaamme kaksi uutta stipendiaattia, joilla on siis kaksi vuotta enää jäljellä ohjelmassaan:

Abu Amos Fofanah, Just Hope alakoulu, Lunsar

Opiskeluidensa ja opettajan työnsä ohessa Amos työskentelee seurakunnassa. Hän on avustava pastori ja lapsi- ja nuorisotyön johtaja.

Koulurakennusta myös laajennetaan parhaillaan, joten hanke rahankeräyksineen vaatii paljon Amoksen energiaa. Sitä näyttää löytyvän. Hän on perheetön mies, joka ajaa omalla moottoripyörällään. Olen itsekin ollut pienen matkan hänen kyydissään!

Kuvassa taustalla on rakennus, jossa itse asustelen, kun olen Lunsarin uudistetulla konferenssikeskuksella.

Rebecca Saquee, Central Baptist Ala- ja Yläkoulu, Kono

Rebeccakin aloitti ohjelmassamme jo vuosi sitten. Rebecca opiskelee yläkoulun opettajatutkintoa ja haluaa opettaa sekä ala- että yläkoulussa. Hän on vastuussa lapsi- ja nuorisotyöstä seurakunnissa Konon kaupungin alueella.

Kuvassa baptistikirkon työryhmä haastattelee Rebeccaa.

Tämän lukuvuoden haastattelun jälkeen seuraavat kolme uutta opettajaa on hyväksytty ohjelmaan:

Satu Jabaty, New Jerseyn alakoulu, Makeni

Tämä koulu on ulkoministeriön ohjelman aikana ollut yksi hankekouluistamme.

Satu on opettanut koulun esiluokassa kolme vuotta ja aloittanut etäopiskelunsa tämän lukuvuoden alusta. Hän on sen verran nuori, että asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Seurakunnassaan hän toimii nuoriso-osastossa sekä johtaa välillä musiikkia ja opettaa pyhäkoulussa.

Fatmata Abu Kamara, Graftonin alakoulu Freetownin liepeillä

Fatmata on asunut Freetownissa tätinsä luona kolme vuotta, jotka hän on opettanut koulussa. Hän käy Gethsemanen baptistikirkossa ja on aktiivinen nuoriso-osastossa.

Hänen vanhempansa asuvat Makenissa. He ovat tosin eronneet. Isä on puuseppä. Äidillä on jonkin asteinen vamma. Perheessä on neljä lasta. Äiti on pikkukauppias. Hän myy paahdettua cassawaa elättääksensä lapsensa.

Kadiatu Ibrahim Kamara, Malambayn alakoulu Mambolossa

Tämäkin koulu on ollut hankekoulumme ja viime lukuvuoden aikana ystävämme Suomesta maksoivat koululle käymälärakennuksen, joka jäi aikanaan rakentamatta.

Kadiatu on jo hieman vanhempi nainen, mutta tuttu meidän matkoiltamme. Tässä koulussa hän on opettanut viisi vuotta ja muissa baptistikouluissa aiemmin. Hän kävi Malambayn baptistikirkossa silloin, kun se vielä toimi, mutta nyt rakennus on huonossa kunnossa, eikä sitä käytetä. Varoja kunnostukseen ei ole löytynyt.

Pohjimmiltaan Fatmata on muslimi. Johdattakoon Jumala häntä löytämään kristityn seurakunnan myös tämän auttamistyömme innostamana.

Minun koulutuspajani innostavat opettajia. Riisikeräys auttaa opettajien perheitä jonkin aikaa.

Stipendirahojen avulla koulutetut opettajat ovat kuitenkin parasta ja kestävintä, mitä työstämme maahan jää. Kirkon koulujen opetus pätevöityy, lapsia tulee lisää ja sen kautta seurakunnat saavat myös uutta väkeä kirkkoihin.

Toivon, että työtoverini Jinnah Kampbell pääsee vierailemaan Suomessa tämän vuoden aikana. Kuulet häneltä lisää kirkon koulutyöstä.

Voisitko ottaa yhden opettajan koulutettavaksi. 300€ vuodessa voidaan jakaa 25€ suuruisiin kuukausimaksuihin. Meillä on jo uskollisia maksajia, mutta mielellämme ottaisimme lisääkin opettajakoulutettavia vaikkapa ensi lukuvuoden alusta! Yhden opettajan koulutus kestää kolme vuotta. Toki stipenditilille voimme ottaa myös yksittäisiä lahjoituksia.

Kirkon kouluissa on yhteensä yli 400 kouluttamatonta opettajaa, mutta iloitsen suuresti tästä pienestäkin siivusta, jota me hoidamme. Kiitos Taivaan Isälle.

Suomen baptistikirkko FI33 1581 3000 1150 70

Viitenumerot:                201715              Railin hanke ja EBMI:n lähetystyö

                                          20200                Riisikeräys

                                          21005                Opettajien koulutusstipendit

                                          22004                Afrikkalaisten vaatteiden myynti

Keräyslupa RA/2021/1600 25.11.2021