Sydänääniä Sierra Leonesta

Kaikki laukkuni saapuivat perille ja myös itse saavuin suunnitellun aikataulun mukaan. Kuvassa olen astumassa lentoasemalta pääkaupunkiin vievään lauttaan käsimatkatavaroideni kanssa. Qatar Airwaysilla taitaa olla tilaa. Vaikka lipussa luki 2*23 kg ja olin valmistautunut maksamaan lisää kolmannesta laukusta, Finnairin virkailija laittoi niitä hihnalle ja sinne menivät kaikki ilman lisähintaa, eikä tainnut vieläkään kilot tulla täyteen! Tämä oli ihme, joka rohkaisi Taivaan Isän huolenpidosta. Säästimme satasia.

Sain kotini kuntoon, mutta kaikkia ystäviäni en ole vielä ehtinyt tapaamaan. Nyt jo odotan joulutaukoa, koska ensin tein kovasti valmisteluja ja sitten pidimme ensimmäisen opepajan. Palkattomille opettajille jaetut riisit pajan lopussa olivat heille tuiki tarpeen. Useiden perheiden ateriat ovat kutistuneet yhteen ateriaan päivässä, eikä siinäkään usein ole muuta kuin riisiä. Hintojen nousu on aiheuttanut maassa kapinaakin. Pidimme pajaa kaksi päivää Masiban kylässä huonon tien takana ja sen jälkeen Gbendembun keskustassa. Sain itsekin kyläpäälliköltä lahjan, pussillisen appelsiineja. Taustalla opettajat pakkailevat riisejään.

Klinikoille en ole vielä päässyt käymään, mutta vauvanvaatteita olen antanut tuttavien lapsille. James työskentelee toimistolla kaikenlaisissa apuhommissa, on koulutukseltaan sähkömies ja tekee minunkin huushollissani tarvittaessa sähkömiehen hommat. Joseph olikin jo iso vauva, miltei vuoden ikäinen. Vaippahousut tulevat kuitenkin käyttöön!

Joulutunnelma tuli itselleni vasta tällä viikolla. Kun palasimme perjantaina pajasta, jouluvaloja näkyi hyvin vähän täällä pääkaupungissa. Maalla en niitä odottanutkaan näkeväni. Kokkini Sarah kertoi, että kun ihmisillä on rankat ajat, he eivät tahdo juhlia. Tuntui hyvältä silti itselleni sytytellä jouluvaloja, kun Sarah sai siivotuksi.

On ollut kiva jakaa lahjoja, joita mukanani kannoin. Toivon, että ne tuovat monelle jonkin verran sitä joulumieltä. Koulutarvikkeet sopivat monen ikäiselle lapselle ja sopivat myös hienosti minun teemaani. Kiitos, kun olet tavaroita matkassani lähettänyt.

Joulun Sanoma on sittenkin aivan ilmainen ja me olemme saaneet valtavan lahjan Vapahtajassamme. Voisinpa itsekin olla tätä Sanomaa jakamassa, ystävyyttä ja rakkautta. Joulun Siunausta jokaiselle ja terveisiä Atlantin rannoilta!

Valmistaudun lähtemään Sierra Leoneen tiistaina 28.11. Vielä saan hetken katsella näitä lumisia maisemia, jotka ilokseni olemme saaneet jo usean viikon ajaksi. On kaunista, valkoista ja valoisaa!

On pakkaamisen aika ja aloitan sen lahjoista. Minulla on maassa paljon ystäviä ja ystäväperheitä 12 Sierra Leonen reissun kokemuksella. Kokkini Sarah on ihan edesmenneen äitini kokoinen. Tämä on testattu viime reissun mekolla, joten vien niitä lisää. Äidit antoivat mekkoja ja haalareita tyttölapsille.

Työtoverini odottavat minua toimistolla ja tuttujen kanssa on kiva jatkaa töitä. Teetin heille valokuvia viime reissun yhteisistä hetkistämme.

Kouluihin ja niissä pidettäviin lastentarhoihin pyysin lahjoja lapsilta. Sainkin niitä mukavasti pyhäkoululaisilta ja seurakunnasta sekä Säijän ja Mattilan koulujen lapsilta. Mattilalaiset ompelivat itse palloja! Monesti nämä lelut menevät parhaille oppilaille palkinnoiksi. Toivon, että edes vähän aikaa kaikki lapset pääsevät niillä leikkimään.

Omassa tehtävässäni pidän myös käsityöpajoja ammattikoululaisille. Virkkuukoukkuja ja kestävää materiaalia on vaikea löytää maasta. Virkattu kassi muovipussin sijaan säästää luontoa!

Kirkolla on useita klinikoita, joissa pääsen vierailemaan. Silmäklinikalle sain viemisiksi kassillisen käytettyjä silmälaseja. Ehkä eniten tilaa vievät lahjat ovat naisten neulomat villanutut, vaippavillahousut, pipot ja sukat ja niihin kylkiäisenä vauvanvaatteita. Näistä on ihanaa sommitella sointuvia settejä, joita äidit saavat lahjaksi tullessaan synnyttämään klinikalle. Tällaisia lahjoja ei ole koskaan enää jäljellä seuraavalla kerralla käydessäni.

Käytetyille puhelimille on aina paljon tilausta. Palapeli alla on omaa jouluani varten! Jouluvalot ovat ystävien iloksi ja sähkökatkojen varalle.

Matkustan yhteen maailman köyhimmistä maista ja on mukavaa tuoda pientä iloa ihmisten elämään. He taistelevat entistä enemmän sen kanssa, miten saisivat ruokaa pöytään. Riisisäkkejä lahjoitamme palkattomille ja kouluttamattomille opettajille, mutta minun pitää myös henkisesti varautua siihen, että paljon muita avuntarvitsijoita tulee riittämään ympärilläni.

Eikö riitä, että minä menen opettamaan ja vien vain tietoa ja taitoa. Omat tavarat ja vaatteet ovat osittain kotini kaapissa valmiina, joten ne eivät niinkään paina tai vie paljon tilaa laukuista.

Tärkein vieminen lienee oikea ihmisten kohtaaminen ja se, miten elän ja olen heidän keskellään. Tärkeintä on rakkaus, jota voi osoittaa niin monella tavalla. Siunauksen eteenpäin vieminen on sittenkin keveä kantaa myös vaikeiden olosuhteiden keskelle. Kiitos, kun saan olla lähtemässä monien viemisten lisäksi myös siunattuna.

Nyt alan jännittämään, mitkä ovat laukkujeni kilot, kun ne suljen, ja riittävätkö edes nämä kaksi laukkua. Kuulet siitä myöhemmin!