Sydänääniä Sierra Leonesta

Logos Hope laiva oli kuukauden verran Freetownin satamassa. Olen kauan sitten vieraillut laivalla, kun se oli Helsingissä. Ville ja Niina meidän seurakunnastamme viettivät siellä nelisen vuotta palvellen vapaaehtoisina useissa tehtävissä ja heidän kauttaan asia tuli paljon tutummaksi ja läheisemmäksi.

BCSL:n toimistolta olemme nyt vierailleet laivalla kolme kertaa. Kirjakaupasta ostin halpoja lasten raamattuja jaettavaksi seurakuntien lapsityöntekijöille. Ne eivät viimeisen viikon alennuksella olleet kuin 1,62€/kappale! Harmi, kun en huomannut ostaa tänne käyttööni edullista Raamattua, koska minulla on vain Uusi Testamentti, eikä nettikään aina toimi.

Laivan väkeä voi pyytää auttamaan maissa. Kuulin, että ryhmiä oli lähetetty esimerkiksi siivoamaan öljytankkiauton räjähdysonnettomuuden tuhoisia jälkiä pääkaupungissa.

Me pyysimme ryhmät mukaamme auttamaan kahden päivän ohjelmassa, kun kiersimme keräämässä pääkaupungin kouluista dataa. Ryhmä valmisteli kouluille aamuhartauden. Ensimmäisenä päivänä kiersimme neljä koulua ja toisena päivänä vierailimme kolmella koululla.

Ensimmäisen ryhmän ohjelmassa oli uuden, mieleenpainuvan laulun opetus, todistuspuheenvuoro sekä mielenkiintoinen draama, joka liittyi aiheeseen. Jumalaa on vaikea tavoittaa itse yrittämällä, mutta kas, rukoilemalla Hän onkin meitä lähellä.

Koska liikuimme pääkaupungin Rural-alueella, söimme kiertueen lopuksi lopuksi välipalan Tokehin hiekkarannalla ja tutustuimme toisiimme. Ryhmässä oli kaksi saksalaista sekä tytöt Karibialta; El Salvador sekä Trinidad ja Tobago. Harvoin on kai tuttavuutemme yltänyt sinne asti. Näissä maissa kehitystaso ei itsessään paljon Afrikasta eroa, vaikka toisenlaistakin väkeä on, kuten aina ja kaikkialla. Oli mielenkiintoista saada tietoa aivan uusilta alueilta.

Toisena päivän ryhmän kanssa liikuimme enemmän Urban-alueella ja hyvin kansoitetuissa kouluissa. Nyt vieraamme olivat Venäjältä, Brittein saarilta sekä Afrikan Malawista ja Sambiasta. Suuret lapsijoukot eri-ikäisistä lapsista olivat aluksi levottomia, mutta havaintovälineet tekivät tehtävänsä, kuten venäläisen tytön pukeutuminen outoon hännälliseen karvalakkiin. Afrikkalaisella pojalla oli reipas ote ja afrikkalainen tyyli yleisöönsä, kun hän opetti laulua.

Tämän kiertueen lopuksi kutsuin nuoret kotiini kahville. Jos useimmat vieraamme eivät olleet laivasta lähteneet kävelyetäisyyttä kauemmaksi Afrikan mantereella, eivät he myöskään olleet päässeet pitkään aikaan kenenkään kotiin käymään. Juttelimme koti-ikävästä. Se oli sitä suurempi, mitä lyhyempi aika laivalle saapumisesta oli ehtinyt kulua.

Viimeksi mainitun ryhmän eurooppalaisten tyttöjen kanssa meistä tuli hyvät ystävät. Heidän johdollaan pääsimme jonon ohi viimeisellä laivakäynnillämme ja saimme tutustua laivalla muuallekin kuin kirjakauppaan. Vaikka me Pohjolassa olemme tottuneita merenkävijöitä Ruotsiin ja Tallinnaan, minun afrikkalaiset työtoverini eivät miltei poikkeuksetta olleet astuneet jalallaankaan koskaan laivaan.

Nuoret rikastivat meidän ohjelmaamme ja koululaisia omilla luovilla ideoillaan. Uskon, että meidän ystävyytemme oli taas heille tukena heidän ollessaan kaukana kotoa.

Nämä nuoret saavat laivatyössä etäisyyttä etsiä omaa paikkaansa. Mikä sen parempaa, kuin käyttää tämä aika yhdessä toisten uskovien nuorten kanssa Hyvän Sanoman eteenpäin viemiseksi. Nyt laiva on matkalla Ghanaan.

Kerron tänään arjestani. Löysin Choithramin kaupasta puolalaisia kaurahiutaleita muovipussissa. Mikä ilo. Ehdin hyvin aamuisin keittää puuroni kaasuliekillä. Se on maistunut erinomaisen hyvältä (ja kotoisalta) ananashillon kanssa. Seuraavaksi vuorossa on persikkahillo. Puuro on hyvä syy nousta aamuisin sängystä ripeästi.

Hiutaleet loppuivat. Nyt kävin toisessa kaupassa ja löysin hiutaleita vain purkissa. Ne ovat varmaan jotain baby-mallia, koska ovat paljon hienojakoisempia. Kunhan ehdin, jatkan etsimistä, jotta voin tehdä sekoituksen.

Vaaleaa leipää ei siis tarvitse syödä kuin vain illalla. Kurkut ja kananmunat ovat hyviä kaveriksi ja niitä löytyy kaikkialta. Tämän puurounelman koin taas todeksi, kun vietimme viikon provinssissa pajan ja datan keruun merkeissä. Hotellissa ja majatalossa aamiainen on vaaleaa leipää ja munakas (sipulilla, jos en muista sitä kieltää).

Illalla varma valinta oli tilata ”chicken and chips” majapaikkaan. Ne oli kuitenkin keitetty runsaassa öljyssä ja aloin jo kaivata riisiä.

Mun kokin harmiksi (ei hän harmia ole osoittanut, vaan kysyy kiltisti toivomuksia) olen tuiki tavallisen suomalaisen ruuan ystävä. Kotimaassa kierrän kaukaa etniset ravintolat. Kokki oli eilen valmistautunut laittamaan ”fried rice with fried fish” (öljyä toki). Koska tulin kotiin liian aikaisin ja hän tuli myöhässä, pyysin unelmani täyttymistä; Keitä vain riisi!! Hän lisäsi siihen kolme maitopussia ja suolaa ja minä lisäsin nokareen voita päälle. Minulle se on riisipuuroa. Hän ihmettelee kovasti, kun sanon, että tätä herkkua teet sitten jouluna. Hän kutsuu sitä ”empty rice”. Sikäli se on hänestä hyvä idea, että jos väellä ei ole muuta, niin voihan riisin joukkoon lisätä maitoa. Hän tykkäsi tästä ruuasta kattilaa kaapiessaan.

Ison määrän kaloja hän ehti toki eilen ostaa. Kun hän toi ne vadissa, hän kertoi, että ne on valmiiksi ”seasoned” ennen pakkaseen laittamista. Olin kyllä yrittänyt kertoa, että suola on mulle ihan riittävä mauste kalan kanssa, mutta annetaan nyt mahdollisuus. Hän tekee parhaansa onnistuakseen.

Eipä minun ruuasta kuuluisi valittaa. Syön ruokani täällä suoraan pellolta/pihasta/merestä pöytään ja vatsa tykkää. Jokailtainen herkku on hedelmäsalaatti. Siinä on tämän satokauden mukaan ananasta, popoa (papaija) ja appelsiinia. Tosin appelsiinista täällä puristetaan vain mehu.

Maaseutureissulla sain lahjaksi kaksi hurjan isoa ananasta, pussillisen kurkkuja ja valebanaaneja sekä elävän kanan. Ruokimme sitä viikonlopun yli, mutta nyt sekin on pakkasessa.

Hienoa on, että vesivarastomme ovat juuri nyt ainakin kohtalaisen täynnä. Toki ostan kaupasta ruokaveden, mutta pyykit, tiskit ja kylpyhuoneen käyttö ovat hankalia, jos joutuu kaapimaan saavistaan hiekkaista pohjaa. Kiitos Taivaan Isän huolenpidosta jokaisena päivänä.

Kiitos, kun olit hetken mukana arjessani. Siunausta ja iloa sinun päivääsi!