Sydänääniä Sierra Leonesta

Vielä hetken aikaa saan kulkea kumisaappaissa räntäsateessa. Kanssakulkijat eivät kiinnitä minun kulkemiseeni suurempaa huomiota. Autonikin saan toki ottaa silloin, kun haluan, mutta kun lenkki viileässä syyssäässä tekee niin hyvää. Osaan ja tulen ymmärretyksi.

Saan keitellä perunoita ja sianlihakastiketta ja lukea lehdet. Saunan jälkeen saan käpertyä villasukkiin villashaalin alle. Yön hiljaisuudessa vedän peiton korviin asti. 

Korona-ajan oman mukavuuden haluinen ajattelu vaihtui intoa puhkuvaan valmistautumiseen, kun minulle annettiin lähtölupa mennä jatkamaan tehtävääni opepajojen parissa Sierra Leonessa. Elokuulla silti tuumasin, että kaikki muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suunnitelmissa olen pysynyt muuten, mutta viisumin hitauden tähden päätimme siirtää lentoa viikolla, juuri ja juuri marraskuun puolelle.

Sen jälkeen en enää tarvitse sukkia enkä takkia. Minun mahdollista kävelylenkkiäni katsellaan koko ajan. Enkä kovin paljon jaksakaan kävellä, jos ei ole varjoa. Autoa en pääse itse ajamaan, mutta oikein hyvä niin!

Peruna vaihtuu riisiin. Tuoreita hedelmiä sen sijaan syön yllin kyllin. Sänkyyn moskiittoverkon alle ryömin lopen uupuneena, jotta nukahtaisin heti ja pyörimättä. Peittoa ei ole, kenties lakana.

Ylimääräinen viikon viivästys ei haittaa afrikkalaisia, koska he, jos ketkä, ovat tottuneet muutoksiin. Ei se kyllä haittaa minuakaan. Miten ihmeessä olisin taas saanut kaikki lahjatavarat ajallaan laukkuihin monien, monien punnitusten jälkeen! Vauhti on hidastunut. Otetaanpa siis hetki paremmassa rauhassa. Sydämentykytykset lienevät kuitenkin vielä tulossa.

Minua odotetaan. On arvokasta, kun on ystäviä ja koti siellä ja täällä. Minun tehtäväni on nyt siellä. Ja se vasta arvokasta onkin! Jumala on mukana ja auttaa niissäkin tilanteissa, kun kohtaan ne erilaiset hetket.

Kiitos, kun lähdet kulkemaan kanssani!

Ulkoilu sallittu Suomen keväässä

Olen niin nauttinut rauhallisesta keväästä, kuten varmasti te muutkin. Minusta on ollut oikeastaan hyvä, että kevään tulo on vähän jarrutellut. Moni kukinto on edelleen odotettavissa!

Minulla on melkein pakkomielteinen olo siitä, että pitää päästä ulos ja mielellään luontoon. Sierra Leonessa lenkkeily tapahtui vain illan viileydessä muurin suojassa ja toisinaan rannalla silloin, kun kyytiä kehtasi pyytää. Kävely on tärkeä osa omien tehtävien ongelmanratkaisua.

Meille täällä kuulunee kohtalaisen hyvää, mutta miten voivat siskot ja veljet Afrikassa?

Toivon tekstiilitori

Viime tipassa ennen nopeaa lähtöäni Sierra Leonesta pääsin hakemaan Makaman ammattikoululta vaatteet, jotka olin ohjannut heidät valmistamaan Suomessa myytäväksi. Vaatteiden malleista opiskelijat saavat uusia ideoita omiin töihinsä. Myyntituotolla tuetaan yrittäjyyttä ammattikoululla. Kaikki materiaali- ja kalustehankinnat ovat toistaiseksi olleet ulkopuolisen avun varassa ja lähes kaikki ompelukoneet on hankittu suomalaisten varoin.

Laadimme ystävien avustuksella nettikaupan, jossa näitä vaatteita myydään Suomessa, kun se koronan keskellä on muuten vaikeaa. Enemmän tietoa töiden valmistumisesta, hankkeesta, tilaamisesta ja ennen kaikkea tuotteista saat, kun avaat linkin!

Onhan minulla rahalahja vietävänäni heidän huolella valmistamista tuotteistaan, kun pääsen palaamaan maahan?

Sierra Leonen ystävät mielessäni

Lämmin läikähdys on sydämessäni, kun joku Sierra Leonesta soittelee. Saan hyvin päivitystä yhteisille rukouksillemme ja toki taloudellisen avun pyyntöjä olen myös saanut. Silti afrikkalaiseen tapaan kaikki on hyvin ja God is good.

Korona on keskeyttänyt monet toiminnot ja myös palkanmaksun. Valtio ei avusta tappiota kokeneita, kuten Suomessa. Seurakuntien ja kirkkokunnan palkkalistoilla olevat kärsivät suorista seurauksista, kun toimintaa ei ole. Minulle läheisten opettajien joukossa on paljon heitä, jotka eivät ole varsinaista palkkaa koskaan saaneetkaan, vaan pieni kannatus on tullut seurakunnasta. Monien ravinto on kutistunut pelkäksi riisiksi, jos aina on sitäkään.

Muistathan sinäkin Sierra Leonea ja Afrikkaa!