Olin varautunut ruokatarvikkeilla ja vedellä, koska ulkonaliikkumiskielto uhkasi. Koulut olivat kiinni. Rajat olivat kiinni. Maa varautuu koronaan ebolan rankat muistot mielessään.
Olin sinnitellyt maassa, koska mitään vaaraa ei ollut, eikä ole vieläkään. Työt olivat kuitenkin vähissä ja aina uudelleen huoli ehti nousta ajatuksiin.
Ulkoministeriö tarjosi perjantaiaamuna EU-kansalaisten evakuointilentoa. Suosittelen kaikille matkustusilmoituksen tekemistä. Olin saanut jo tätä ennen kaksi kirjallista kyselyä, mutta en kaivannut apua. Nyt minulle soitettiin ja vakuutettiin, että Brysseliin asti matkan ainakin toistaiseksi maksaa Saksan valtio, mutta jatkolento pitäisi ottaa itse ja Brysselistä sellainen löytyy suoraan Helsinkiin.
Koin lähtöpäätöksessäni helpotusta ainaiseen pohdintaan. Olin suunnitellut kesätaukoa Suomessa toukokuulta alkaen ja jos rajat pysyvät ohjeen mukaan kiinni, olin varautunut siihenkin, että se toteutuisi vasta kesäkuussa. Nyt olisi kuitenkin töidenkin suhteen paras aloittaa taukoni, kun se oli mahdollista.
Rekisteröidyin Saksan suurlähetystössä ja saimme autoon Lock down passin, koska jouduimme ajamaan ulkonaliikkumiskiellon aikana.
Brussels Airlinesin kone toi tullessaan maahan suojia ja sairaalatarvikkeita. Poistuessaan se otti mukaansa 135 EU:n tai muun Euroopan maan kansalaista ja haki väkeä myös Monroviasta Liberiasta.
Kone oli siis täysi, mutta onnekseni vieruspaikkani oli tyhjä. Ruokaa saimme kyllä yölennolla, mutta koronan aikaan koneissa ei saa tarjota lämpimiä juomia, eikä siis kahvia aamullakaan. Onneksi Brysselissä Starbucks kahvio oli auki. Sieltäkin oli korjattu tuolit pois, jotta emme vain olisi lähekkäin. Mitään vaaraa ei ollut, koska kenttä oli kovin autio.
Onneksi ovet olivat avoimena ulos raikkaaseen kevätilmaan. Seuranani oli suomalais-sierraleonelainen pariskunta, joka oli menossa Lahteen. He rakentavat kakkoskotiaan Freetowniin meren rannalle. Oli suoranainen ihme, että reilun sadan lähetystön jonossa seisseen ihmisen joukossa juuri Paula tuli minun jälkeeni ja huomasi papereissa minun suomalaisen nimeni. Brysselissä seurasta oli iloa jo hyötyä ja voimme vahtia tavaroita vuorollamme. Odottelimme kellon ympäri ja matkalaukut pystyi pudottamaan vasta muutaman tunnin ennen iltalentoa.
Lähtihän Finnair viimein ja taulusta voit lukea, että kovin monta muuta konetta ei sitten lähtenytkään. Meidän kuuden Afrikasta Finnairille tulleen joukossa oli mm. mieshenkilö, joka joutui matkustamaan Osloon Helsingin ja Tukholman kautta.
Parinkymmenen muun matkustajan joukossa oli eläkeläisiä. Laitoimme maskit tiukemmalle, kun arvelimme heidän tulleen Espanjasta. Brysselistä tulleet, joukossa eräs poliitikkomme, matkustivat ilman maskeja.
Koin johdatusta, kun en lähtenyt viimeisille kaupallisille lennoille, enkä liikkumaan ruuhkaisessa Euroopassa. Nyt koin selkeää johdatusta, että on oikea aika lähteä kotiin lepäämään. Huoli oli usein noussut mieleeni ja matkan varrella jouduin lähtöäni paljon pohtimaan.
Samalla tavalla toivon, että minut johdatetaan takaisin, kun sen aika on. Työni jäi kesken.
Helsinki-Vantaa hoiti hyvin meidän tarkastuksemme ja saa siitä täydet pisteet. Valtion taksilla pääsin kotikaranteeniin, jossa odotti perheen puolesta täytetty jääkaappi. Ulkoministeriö kysyi tekstiviestillä, olenko päässyt kotiin, ja toivotti hyvää pääsiäistä.
On levollinen olo. Putsailen tavaroita pikkuhiljaa ja olen somessa, kuten nytkin. Minulla on kas ystäviä siellä ja täällä.
Sierra Leonen koululaiset ja opet eivät voi etänä työskennellä. Tämän hyvästelyreissun opekokouksen suurin huoli kuitenkin oli, miten ihmiset pysyvät hengissä sulun aikana, kun säkeittäin ostettavaan riisiin ei ollut varaa.
Haluan kertoa Sierra Leonen huolista jatkossakin.
Sydänääniä Sierra Leonesta 