Opepajoja

Palasin kaksi viikkoa sitten 14. reissultani Sierra Leonesta. Laskin, että näiden reissujen aikana olen ollut yhteensä 2 ja puoli vuotta Afrikassa. Lyhimmät reissut (11 päivää) tein silloin, kun olin vielä itse töissä ja meillä oli maassa kehitysyhteistyöprojekteja. Eläkkeelle jäätyäni kahdeksan reissun keskimääräinen pituus on ollut 96 päivää.

Tämän vuoden matkalla pidimme 10 pajaa ja teimme niitä varten maaseudulle viisi matkaa. Jinnah Kampbellin kanssa yhteistyössä olemme toimineet vuodesta 2020 alkaen, kun hän aloitti tehtävässään, ja pitäneet yhdessä 40 pajaa.  

Tämän reissun pajat olivat varsin hyvä kokemus. Yritimme keskittyä perustavaa laatua oleviin, yksinkertaisiin asioihin opetustyössä. Miten opit menisivät perille ja lapsi/nuori saisi vahvat perustaidot ja opettajat osaisivat osoittaa juuri hänelle sopivan polun kulkea eteenpäin. Maassa on paljon työttömyyttä, joka on tuonut mukanaan nuorille huumeongelman.

Koska opettajat tiesivät, että tämä on viimeinen kerta, kun olen pajoissa mukana, he antoivat hyvää palautetta ja lahjojakin. He toivoivat, että vielä jatkaisin. Tämä vahvisti omaa ajatteluani siitä, että tämä työ ei ole ollut turhaa ja on ollut Jumalan minulle osoittama tehtävä.

Olisi mielenkiintoista pyytää pajan jälkeen palautetta siitä, mikä opeista jää oikeasti käyttöön. Sitä uusi kirkkokunnan presidentti, pastori, tohtori Samuel G. A. Kargbo toivoi viimeisessä palaverissamme ja hän on opiskellut kasvatusalaa.

Kuvassa on kanssamme uusi presidenttipari ja väistyvä presidenttipari, pastori, tohtori Joseph S. Fornah.

Tuemme opettajia edelleen

Koulutyössä pyrimme jatkamaan palkattomien ja kouluttamattomien opettajien tukemista keräämällä rahaa riisisäkkeihin sekä opettajien koulutusstipendeihin. Riisisäkit (18€) auttavat juuri tässä hetkessä, kun maan taloudellinen ahdinko on vain lisääntynyt. Hinnat kohoavat, eikä perheillä ole varaa syödä kuin kenties kerran päivässä, eikä aina sitäkään. Toki autamme vain muutamia perheitä tässä maailman yhdeksänneksi köyhimmässä maassa, mutta miksi emme auttaisi heitä, joita tavoitamme työyhteydessämme. Tällä kertaa jaoimme 445 riisisäkkiä ja pääkaupunkiseudun opettajat jäivät vielä jakamatta.

Stipendirahan keräys (25€/kk) on vielä enemmän kestävää kehitystä. Epäpätevät opettajat suorittavat työnsä ohessa kolmivuotisen koulutuksen yliopistossa ja saavat sitä kautta pätevyyden ja anomuksen jälkeen toivovat palkanmaksun alkavan tehtävästä, jota he koko ajan tekevät. Meillä on tällä hetkellä kuusi stipendiaattia ja viisi on valmistunut aiemmin.

Kuvissa vasemmalla on Kadiatu Mambolon Malambaen koululta ja jo valmistunut James Mambolon Robanan koululta. Keskellä on Fatmata pääkaupungin Graftonin koululta ja viimeisessä kuvassa pitkähiuksinen Satu Makenin Prince of Peace koululta.

Ostathan ammattikouluillamme valmistettuja vaatteita, koska niiden tuotto menee myös palkattomien opettajien palkkaukseen ammattikouluilla (3 opettajaa). Uutuutena meillä on kesähattuja, olkalaukkuja ja miestenpaitoja ja lisäksi tyynyjä, pussukoita ja tunikoita.

Miten sinä voit auttaa

Minä en enää ole menossa näihin opettajankoulutusreissuihin, mutta toivoisin koko sydämestäni, että joku muu jatkaisi tehtävää ja tukisi Jinnahia tässä tehtävässä. Köyhän kirkkokunnan on vaikea löytää budjettia maaseutumatkoihin omasta takaa. Uudet ideat tekevät koulutyöstä lapsille ja opettajille halutumpaa, mukavampaa ja tehokkaampaa.

Kuvassa oikealla Jinnah, vaimo Fatu, tytöt Josephia Victoria Mama ja Deborah Raili Mariama, sekä lastenhoitajaserkku Mariama.

Kirkkokunnalla ei ole myöskään omasta takaa varaa koulurakennuksiin ja niiden korjaukseen. Saimme kirkkokunnan naisilta vähän rahaa Graftonin koulun käymälärakennukseen ja työt aloitettiin. Kun murehdin työn loppuunsaattamista, kuulin, että toukokuisen yön rajussa tuulessa samalta koululta oli lentänyt katto. Tarpeet ovat loputtomat.

Olen kahden maan kansalainen

Vaikka en menekään enää pajareissulle, haluan pitää Sierra Leonen asioita esillä. Olen myös valmis tekemään lyhyempiä reissuja ja viemään klinikoille vauvanvaatteita ja ammattikouluille virkkuukoukkuja ja ideoita!

Olen vieraillut maassa kauan ja tehnyt tiiviisti yhteistyötä paikallisen kirkkokunnan kanssa. Minulla on runsaasti ystäviä pastoreissa, rehtoreissa, opettajissa ja lisäksi heitä, jotka ovat kulkeneet ystävinä ja auttajina rinnallani useiden vuosien aikana. Haluan mennä tapaamaan heitä!

Kuvissa auttajia Freetownin compoundilla: Kokkini Sarah ja pikku Aisha, kirkon vahtimestari Musa ja Joseph kantamassa vettä ja pastori Fornah, joka aina muisti kysyä, onko minulla kaikki hyvin.

Kuvissa Lunsarin compoundin kiinteistövastaava Isaac, sekä compoundin työväkeä viimeisellä aamiaisellani Lunsarissa. Admin pitää huolta toimiston raha-asioista ja monesta muustakin. Lopuksi vielä nuoria ystäviäni, jotka ovat kulkeneet matkassani kauan; Momoh, Edward ja Kumba perheineen.

Kyllä minusta on tullut kahden maan kansalainen ja se on rikastuttanut ja siunannut elämääni. Olen siitä kiitollinen. Kuten sinustakin, ystäväni, joka olet myös kulkenut rinnallani!