Pieniä merkkejä Suomen talvesta on olemassa ja olen jo pieninä hetkinä ehtinyt nauttia kauniista maisemista. On muuten hyvä, että varusteisiin ei tarvitse pakata näitä toppavaatteita. Mahtuu paremmin. Avaan laukut pakkaamista varten jo heti huomenna. Lentoni on tiistaina 21.1.

Minulla on nimittäin aika lailla taas tuliaisia. Vien niitä tutulle toimistoväelle, kouluille, klinikoille ja ammattikoululle. Sinne minulla on tällä kertaa nippu Soilen tekemiä kaavoja ja uusia ideoita. Ostathan kesällä kevyen tunikan koulun kannattamiseksi?

Ystävät Sierra Leonesta muistuttavat itsestään ja saavat lämpimän läikähdyksen aikaan. Olen menossa niin kotiin sielläkin. ”Tyttäreni” Kumba synnytti esikoisensa syyskuulla. Katsotaan, saanko matkaan mahtumaan hänen pyytämänsä, seurakuntani nuorten äitien lopulta lahjoittaman, kantorepun. Sellaisia ei varmaankaan ole juuri Sierra Leonessa nähty. Uudet tuulet puhaltavat sielläkin.

Tietokoneella ovat alustavat suunnitelmat pajojen materiaaliksi. Pitänen pajoja tällä kertaa koulujen lisäksi myös pyhäkoulunopettajille. Eipä sitä koskaan osaa tai ehdi olla riittävästi valmistautunut.

Rukoilen sitä, että saisin joka tapauksessa olla Taivaan Isän lähettämänä ihmisten keskellä. Se voi olla vain juttelua tai pieni apu. Toisaalta kaiken keskellä minulla pitäisi olla myös omia, yksityisiä hetkiäni.

Olen kiitollinen siunauksen toivotuksista ja esirukouksista. Seurakunnassa vietimme tänään sunnuntaina jumalanpalvelusta, jossa minut siunattiin jälleen matkaan. Söimme myös afrikkalaista lounasta.

Olisi kiva, jos jaksat seurata tarinoitani; Sydänääniä Sierra Leonesta. Sydänäänet kertovat, miten hyvin hengissä minä tulen siellä olemaan, sillä haasteita riittää, vaikka hyvillä mielin lähdenkin.

Toisaalta toivon, että minun lähtemiseni kautta voimme viedä yhdessä rakkautta siskoillemme ja veljille. Matkaani seuraamalla kuulet, miten minä olen tehtävää pystynyt toteuttamaan.