KASSIRIE -KYLÄ SCARCIES JOEN RANNALLA

MATKA MAMBOLOSTA KASSIRIEEN

Lavea Scarcies -joki on Guinean ja Sierra Leonen rajajoki. Joki laskee Atlanttiin kulkien koko ajan Sierra Leonen puolella. Otsikossa mainitut kylät jäävät sen molemmin puolin. Saavuimme Mambolosta Kassirieen päivittäin veneellä ja majoituksemme oli Mambolossa. Venematka on huomattavasti nopeampi kuin heikko kiertotie. Olemme niin lähellä merta, että joessa toimii vuorovesi-ilmiö ja nousuvedellä minut kannettiin veneeseen!

Kun tavaraa oli vähän, jatkoimme matkaa moottoripyörillä Kassiriessa. Hiljainen vauhti ei yhtään pelottanut, vaikka ei kypärää ollutkaan.

Kassirien kylässä näkee edelleen useita sodan aikana tuhottuja taloja, joita ei ole kunnostettu. Satamassa myydään farkkuja ja päivittäistavaroita saa pienistä kioskin tapaisista kaupoista.

Kylässä ei pitäisi olla autoja. Jostakin sellainen kuitenkin löytyi, kun meidän piti veneestä rahdata ensimmäisen reissun tavarat; 14 riisisäkkiä opettajille ja lahjat klinikalle. Työpajan evääksi tarvittiin 5 keksilaatikkoa, juomat ja vedet. Työpajaan meillä oli omat tarvikkeemme ja tietenkin jalkapallo Kassirien alakoululle.

Auto oli totisesti parhaat päivänsä nähnyt verrattuna meidän ”peltoautoihimme”. Pohja oli puhki, eikä ikkunaa saanut kiinni. Se kulki yskien, mutta vei meidät perille tuon muutaman kilometrin matkan satamasta koululle ja klinikalle.

VIERAILU BAPTISTIEN KLINIKALLA

Vein klinikalle tuhansia lääkekippoja, joita olin kierrättänyt äidin vanhainkodilta. Niitä alettiin käyttää vauvojen lääkkeisiin heti samana päivänä! Hollannista oli saatu klinikalle uusi maalipinta ja neulottuja pikkupeittoja.
Meidän vauvanvaatesettejämme, joissa oli neulottu paita, sukat ja vauvanvaatteita tai vaippoja villahousuineen, arvostettiin kovasti, koska ne näyttivät niin houkuttelevilta.
Näin klinikalla enemmän väkeä kuin ennen ja kuulin, että synnytyksiä on miltei päivittäin. Kätilö oli jäänyt eläkkeelle, mutta nuori sairaanhoitaja Sita apulaisineen työskenteli ahkerasti ja oli valmiudessa myös öisin. Tuo vauvanvaatesetti synnyttäneille äideille on hyvin haluttu lahja, joten niitä pitää tehdä kiireesti lisää!

OPEPAJA YLÄ- JA ALAKOULUN OPETTAJILLE

Työpaja täällä oli menestys. Kassiriessa on alakoulun lisäksi yläkoulu ja lukio. Yhdistimme opettajat pajassa ja vähän arvelin oman opetukseni sopivuutta heille. Jätin pois lukemaan opettamisen, mutta muuten etenin, kuten ennenkin. Toki pajaa olen muutellut matkan varrella sen mukaan, minkä olen hyväksi havainnut. Sain itsevarmuutta, kun he ottivat minun osuuteni hyvin vastaan. Täytyy sanoa, että ideat hoksattiin ja matematiikan ongelmiin löytyivät oikeat ratkaisut nopeammin kuin pelkästään alakoulun opettajien pajassa.

Aamupäivisin havainnoimme, mitä opettajat ovat ottaneet osaksi opetustaan. Eräässä luokassa oppilaat menivät vuoron perään eteen esittäytymään saman kaavan mukaan, mitä olimme pajassa käyttäneet; Nimen alkukirjaimella piti löytää asia, mistä tykkää. Näin kuuntelemme opimme tuntemaan toisiamme.

Yritän kerätä kouluilta numerotietoja ja tehdä kirkkokunnan kanssa pätevää ”data base” kirkon kouluista. Aika hidasta se on, jos kaikkialle pitää matkustaa.

Viimeisen pajan lopuksi useat osanottajista kiittelivät sitä, että olimme tulleet Kassirieen asti ja pyysivät tällaista pajaa ainakin kerran vuodessa. Palkattomille opettajille jaoimme vaajakoskelaisten riisiä.
Kuvassa on suomalaisten rahoittama, hiljattain uudelleen maalattu alakoulurakennus. Oli merkille pantavaa, miten Kassirien kouluissa naurettiin iloisena yhdessä opettajien kanssa.

ENSIMMÄINEN PAJAVIIKKO

Kangasostoksilla
Minun valintani

KÄSITYÖPAJA

Aika tavalla jännitin, sillä tällä kertaa ensimmäinen pajani oli ompelupaja opiskelijoille. Makenin ammattikoululla opetin topin, tunikan, mekon ja housujen tekoa viemieni kaavojen mukaan; Tehkää siistit pussisaumat ja kiinnittäkää pääntien ja kädentien kaitaleet ohjeen mukaan.

Toki olen tykännyt alakoulun käsityön opetuksesta, mutta englanninkielinen ompelusanasto piti kaivaa ompelun sanakirjasta, eikä se sitten ehtinyt ihan käyttökieleksi asti opettaessani..

Kysyin tytöiltä, mikä kaavoista heitä kiinnosti eniten. Mekko oli selvästi suosituin!

Tuon valmistettuja vaatteita Suomeen myytäväksi, jolloin tämä yhteistyö on myös koulun bisnestä. Viime vuonna toimin niin kassien ja pussukoiden kanssa. Toki toivon, että koulu saisi samalla uusia ideoita Suomessa suunnitelluista, yksinkertaisista vaatteista.

Loppuviikosta menin katsomaan ja osa vaatteista oli jo valmiina. Olin tyytyväinen työn jälkeen, vaikka vähän jäi muokattavaakin.

Ostathan tunikan, mekon tai housut ja topin ensi kesänä ?!

Poikaopiskelija oli ommellut lippunauhaa ja siitähän löytyivät myös Suomen värit. Ompelun opettaja on mies kuvassa.

IDEAPAJA OPETTAJILLE

Toinen pajani oli alakoulun opettajille Konon seudulla. Pääsin aihealueisiin, jotka olivat tutumpia edellisiltä vuosilta. Jaoin kokemuksiani oppilaan kohtaamisesta ja tukemisesta. Kerroin suomalaisesta lukemaan opettamisesta kirjain kerrallaan. Esittelin numerokortteja, tehtävätikkuja ja muita interaktiivisia toimintatapoja, jotka sopivat isoonkin luokkaan. Annoin helppoja sudokuja ongelmanratkaisutehtäväksi😊

Jaoimme pajan pitämisen onnistuneesti työtoverini Jinnahin kanssa. Kuvassa hänellä on punainen paita.

Palautteet kertoivat:

”No wonder Finland is rated among Nations for Quality education.”

”The more demonstration, dramatizing and role play in the lessons also make learners to quickly understand the lesson. This can really motivate pupils to attend school.”

”In learning process pupils should know what you are talking about😊”

Tästä on hyvä jatkaa Mambolon pajaan alkavalla viikolla!